Moni on kiinnostunut millaista mieheni työ on Kiinassa ja nytpä sain häneltä siihen lohkaistuksi yhden tekstin verran aikaa. Tässä se tulee ;)!
Työskentely Kiinassa ei poikkea merkittävästi suomalaisesta tavasta tehdä töitä, ainakaan kun firma on ”suomalainen” ja historiaa Kiinassa toimimisesta on jo kymmeniä vuosia. Lähes koko meidän porukka puhuu hyvin englantia ja on tottunut työskentelemään kansainvälisissä ympyröissä.
Ehkä ensimmäinen suurempi eroavaisuus tulee asiakastapaamisissa, joissa keskustelu käydään usein kiinaksi ja minun taisteluparinani liikkeellä oleva paikallinen myyntimies kääntää puheen englanniksi ja taas kiinaksi. Hauska eroavaisuus on myös tapaamisien yhteydessä olevat dinnerit, joilla isäntäväki ja vieraat asetataan istumaan pyöreän pöydän ympärille tiettyyn järjestykseen, jossa isäntä istuu suoraan huoneen ovea vastapäätä, ”tärkein” vieras hänen vasemmalla puolellaan ja toiseksi tärkein oikealla puolella. Sitten tulevat isäntien toiseksi ja kolmanneksi tärkeimmät henkilöt ja näin jatketaan koko pöydän ympäri siten, että oven puolella istuvat viimeiseksi perusinsinöörit. Ruokalajeja on useita ja maku on hyvä. Maljojen nostot ja lyhyet puheet ovat yleisiä, ja tätä odotetaan myös vierailta. Ilta loppuu aina aikaisin ja hotellille pääsee hyvissä ajoin. Työnteon tehokkuuskaan ei poikkea (ainakaan meidän firmassa) merkittävästi suomalaisesta. Työpäivät pysyvät järkevän pituisina eikä ylitöitä tehdä silmiinpistävästi. Asioiden sujuva hoitaminen niin asiakkaiden kuin myös oman porukan kanssa perustuu paljon henkilökohtaisiin suhteisiin ja luottamukseen.
Työpäivä Kiinassa
Tiedossa on loppuneuvottelut erään suuren kiinalaisen asiakkaan kanssa. Asiakas käyttää raaka-aineenaan kierrätyskartonkia ja tuottaa siitä uudelleen kartonkia tyydyttämään valtavaa kysyntää maanlaajuisesti. Kuten ehkä toisin luullaan, suhtautuu Kiina vakavasti ympäristönsuojelullisiin seikkoihin ja on tuonut taas viime vuonna erittäin tiukkoja normeja ilmanpäästöjä, päästöjä vesistöihin ja maa-kaatopaikkausta vähentääkseen. Itseasiassa rajoitukset sellu- ja paperialalla, jota töideni puolesta edustan, ovat jopa tiukemmat kuin Euroopassa. Nyt neuvottelemme asiakkaan kanssa niin sanotusta kierrätys-polttokattilasta, jolla päästään eroon kierrätyskartongin, OCC:n, ei-uudelleenkäytettävästä osasta, muovista, polttamalla se. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla: ei tarvetta kaatopaikkaukselle ja mahdollisuus tuottaa sähköä, lämpöä ja höyryä omiin tarpeisiin. Ja tietenkin polton tulee olla mahdollisimman tehokasta haitalliset typpi, rikki, pöly ja muut päästöt erottaen.
Tekninen spesifikaatio on määritetty ja hyväksytty asiakkaan puolelta jo aiempien viikkojen aikana. Tähän olemme käyttäneet aikaa yhteensä noin kuukauden päivät. Vuorossa on siis enää kaupallinen loppuneuvottelu, johon asias on kutsunut meidän lisäksemme kaksi kilpailijaamme. Lennän kollegani kanssa Guangzhouhun, jossa tulemme käyttämään yhdestä neljään päivää asiakkaan ajankäyttöhaluista riippuen. Neuvottelut pidetään erään heidän suurimman tuotantolaitoksensa yhteydessä alueella, johon on sijoittunut myös muita merkittäviä paperin- ja sellunvalmistajia.
Kollegani on varoittanut minua asiakkaan omistajan ailahtelevasta käytöksestä ja tiedossa voi siis olla ihan mitä tahansa. Lähes koko ensimmäinen päivä käytetään keskusteluissa asiakkaan teknisen johtajan kanssa sekä odotellessa pääsyä yläkerran kulmahuoneeseen. Viereisessä huoneessa istuu tuttu porukka, kovin kilpailijamme Itävallasta, jota seuraamme sivusilmällä - etenkin aina kun tulevat takaisin yläkerrasta. Meidät otetaan johtajan puheille vihdoin myöhemmin iltapäivällä, eikä naapurihuoneessakaan ole heitelty vielä ylävitosia, joten odotukset ovat edelleen korkealla.
Omistajan nähdessäni hymy nousee väkisin huulilleni. Lyhyehkö ja hieman pyöreä mies, LV:n puvussa ja rantasandaaleissa, tervehtii minua englanniksi kimeällä nopeatempoisella puheellaan. Ulosannista tulee väkisin mieleen Hangover-leffan Leslie Chow. Ensimmäinen keskustelu tuntuu olevan jonkinlaista tunnustelua ja meitä pyydetään palaamaan seuraavana päivänä. Toinen päivä on edeltäjänsä kaltainen poislukien huono uutinen, jonka tekninen johtaja tuo meille illalla ja jonka mukaan omistaja olisi kallistumassa kilpailijamme puoleen ratkaisussaan. Saamme kuitenkin kutsun 3. neuvottelupäivään. Kolmas päivä alkaa heti kutsulla yläkertaan ja ilmassa alkaa olemaan ratkaisun aineksia. Aluksi tulee muutamia muodollisia kysymyksiä laitoksen kunnossapitoon liittyen, sitten palaamme taas vääntämään hinnasta. Saamme pian kuulla mieluisan lauseen. He haluavat ostaa meiltä - kuitenkin siten, että kilpailijamme saa puolet kaupasta ja kattilatoimituksesta. Kollegani ei ole tyytyväinen. Minä puolestaan olen ja uskon, että 15 miljoonan kauppa tulee vielä lämmittämään hänenkin mieltään.
T.Jussi
Kommentit
Lähetä kommentti