Kiinalainen uusi vuosi tai oikeastaan pari

Nyt se on tehty ja virallista. Päätös muuttaa neljän hengen perheemme Jussin työkomennuksen perässä Shanghaihin Kiinaan ensi vuoden huhtikuussa 2+1 vuodeksi. Päätös oli varmasti meidän molempien tähänastisen elämän vaikein, eikä vähiten 3,5-vuotiaan ja kahden viikon ikäisten tyttäriemme vuoksi.

Päällimmäisenä päätöksentekoprosessissa mielissämme kuplivat saasteet. Saasteet ilmassa, ruuassa ja juomassa - Onko tämä se mitä haluamme omille aarteillemme ja itsellemme meille niin tärkeiden Suomen puhtaan luonnon ja terveellisen kasvuympäristön sijaan. Ja tuleeko tytöistämme tulevaisuudessa mihinkään kiinnittymättömiä matkalaukkulapsia, kun riistämme heidät tässä vaiheessa kehitystään meille hirmurakkailta perheiltämme, ystäviltämme, ihanasta kodistamme ja kaikesta tutusta ja turvallisesta mitä meillä täällä Suomessa on (Third Culture Kids). Mielessä oli päätöstä tehdessä niin ennakkoluuloja kuin faktojakin. Jussi on reissannut Shanghaihin noin kolme-neljä kertaa vuodessa ja olen kerran ollut mukana saamassa pienen maistiaisen kaupungista.

Kolmen kuukauden pohdinnan, houkuttelun ja parin kieltäytymisenkin jälkeen päädyimme kuitenkin lähtemään. On hyvä kysymys miksi, sillä yhdessä post-it-lapuille listaamiamme plussia ja miinuksia oli molemmilla aivan yhtä paljon.  Olemme aina halunneet ulkomaille yhdessä pidemmäksi aikaa ja molemmille on mahdollisuuksia aiemminkin tarjoutunut, mutta ne olemme tähän asti syystä tai toisesta jättäneet käyttämättä. Nyt teimme elämässämme ensimmäisen ihan oikeasti rohkean päätöksen hypystä täysin tuntemattomaan. Ja kun päätös on tehty, lähdemme tälle elämämme seikkailulle perheenä positiivisella ja avoimella asenteella onnistumaan yhdessä. Vaikeuksia tulee varmasti ja jos ei onnistuttaisikaan tullaan maitojunassa takaisin - eikä sekään ole niin kovin vakavaa. 

Nyt edessä on iso määrä käytännön selvitettävää ja hoidettavaa seuraavien muutaman kuukauden aikana. Oman kodin myynti (?), homeettoman ja kivan asunnon löytyminen hyvältä alueelta Shanghaista, luotettavan kodinhoitoapulaisen rekrytointi tueksemme erityisesti Jussin työreissuja ajatellen, miten saamme mukaamme (toivottavasti) kaikki kolme perheemme vinttikoiravanhusta, tarvittavat rokotukset koko kaikenkarvaiselle perheellemme ja vaikka mitä. Mietin olenko todella pinnallinen ja materialistinen, kun haluan kaiken oman ja tutun mukaan (mielellään myös perheemme, ystävämme ja kotimme ;D). Ehkä kyse on myös juuri synnyttäneen äidin hormoneista, mutta pakonomaisesti haluan pitää kiinni ainakin jostakin tutusta ja turvallisesta.

Blogata haluan komennuksestamme ja sen valmisteluista aina sopivan paikan tullen kuulumisina perheillemme ja ystävillemme. Toivon myös jonkun muun vastaavassa tilanteessa olevan saavan hyötyä blogistani. Itse olemme kontaktoineet kaikki vähät Shanghaissa asuneet/asuvat tuttumme ja olen kahlannut välillä itku silmässä läpi expattivaimojen blogeja. Minulle tämä on nimittäin todellinen projekti, vaikka Jussikin ottaa urallaan haltuun suuren aluevaltauksen uusissa tehtävissään. Varmasti vaikein projekti elämässäni tähän saakka, vaikka töissäkin olen monesti päässyt mehevienkin haasteiden makuun. En lähtökohtaisesti ole äidinmaidontuoksuinen neljän seinän sisällä päivät lapsiani leikittävä ja askartelukerhoja syslaava äiti, kaikkea muuta. Ja tämä ei nyt tarkoita ettenkö rakastaisi aivan leijonaemon tavoin pienokaisiamme tai arvostaisi kuvaamanilaisia ihmisiä aivan suunnattomasti. Tunnen vain itseni liian hyvin ja tuo fakta on tässä kokonaisuudessa hyväksyttävä. Olen juuri jäänyt äitiyslomalle ja esikoisemme jälkeen halusin päästä takaisin töihin tyttäremme ollessa 1 v 3 kk, jotta saamme molemmat omaa touhua päivällä ja voimme nauttia muusta ajasta yhdessä sitäkin enemmän. Suurin haaste koko projektissa lienenkin siis minä ;)

Ainiin ja maailman isoimmat onnittelut rakkaalle miehelleni Jussille, jolle tämä on suuri ansaittu steppi uralla eteenpäin ja haluan siinä tukea kaikin tavoin nyt, kun minulla on siihen omalla toivottavasti myös nousujohteisella urapolullani mahdollisuus. Samalla pyydän jo valmiiksi ymmärrystä rakkaaltani kaikkiin niihin hetkiin, kun tulen vaikeina päivinä vaikuttamaan siltä, että tämä oli elämämme suurin virhe ja puran tuntemuksiani. Uskon, että tulen itsekin kasvamaan tämän projektin myötä elämässäni enemmän kuin koskaan. Kaiken taustalla olemme sopineet olevan perheemme edun ja sen ollessa vaarassa osaamme toivottavasti pysähtyä ja tehdä oikeita valintoja meidän neljän eteen. 

Ekan bloggauksen lopuksi aivan älyttömän suuri kiitos ihan kaikille, jotka ovat meitä päätöksessämme tukeneet ja rohkaisseet. Olen tallentanut muutamankin viestin rakkailta läheisiltä pahojen päivien varalle <3 Ja todella odotamme jo nyt rakkaitamme kylään, sillä ikävä tulee olemaan kova.

Kuvat Shanghain reissultamme helmikuussa 2016.

Elämänmuutosterveisin,

Tiina