Paljon voi tapahtua nopeasti. Viikko sitten menetimme 13,5-vuotiaan Jalo-koiramme äkillisesti ja surun keskellä olemme yrittäneet edistää samalla sekä Patun kastejärjestelyjä reilun viikon päähän että valmisteluja Kiinaa varten. Nyt ei sitten ole edessä surua jättää Jaloa Suomeen, sillä hän lähtee sydämissämme mukaan Kiinaan. Oikeastaan ymmärsin vasta nyt kuinka kauhealta se olisikaan tuntunut. Mukaan uuteen kotimaahan lähtee meidän yin ja yang - musta ja valkoinen vinttikoiramme. Vielä olisi paljon selvitettävää koirien lääkäri- ja kuljetustarpeiden osalta sekä se kuinka saisimme vältettyä karanteenin ja koirat suoraan kotiimme Shanghaihin.
Olimme koko perhe terveystarkastuksessa mieheni työnantajalla ja saimme lääkäriltä lähtöluvan kommennukselle. Lupaan olisi saattanut vaikuttaa jotenkin esimerkiksi astma, muu keuhkosairaus tai esimerkiksi sydänkohtausriskin muodostava sepelvaltimotauti. Kuulemma Kiinassa meitä odottaa vieläkin perusteellisempi tarkastus ja tulee skannattua mm. sisäelimet ensimmäistä kertaa - mikä on siis tietysti hyvä asia. Tosin ykkösellä ei ilmeisesti terveysdokumme menneet läpi mikä taitaa olla Kiinassa tyypillistä ja siihen on vain totuteltava. Rokotuksia selvitämme myös edelleen, sillä selvisi että perusrokotusten lisäksi monilla Shanghaissa on japaninaivokuume-, lavantauti- ja meningiittirokotteet hyttysiä, puistoa ja vettä kun asuinalueilla kuitenkin on ja reissatakin Aasiassa olisi tarkoitus. Lavantautirokote otetaan nieltävinä pillereinä, joten siinä ikäraja on 5 vuotta. Injektionakin ilmeisesti rokotetta kuitenkin voisi olla saatavilla taas nykyisin ja siinä ikäraja kaiketi 2 vuotta. Imettävänä voisin ilmeisesti kuitenkin milemmat ottaa. Japaninaivokuumetta vastaan voi ilmeisesti rokottaa jo 2 kuukautisesta.
Mieheni on parhaillaan työmatkalla Kiinassa ja käy samalla jo yhtenä päivänä katsastamassa alustavasti kotivaihtoehtoja meille. Yhdessä mieheni ja vauvamme kanssa lähdemme katsomaan alueita ja mahdollisia tulevia koteja helmikuun viimeisellä viikolla. Energinen esikoisemme jää mummin ja vaarin hyvään hoivaan koiruuksien kanssa.
Ayi-asia alkaa suorastaan pelottaa, sillä suositeltua helmeä ei ole löytynyt. Etsintä siis jatkuu ja vinkkejä saa laittaa tulemaan ;) Apu on aivan korvaamaton kahden pienen tytön ja kahden koiran kanssa. Nytkin mieheni ollessa pari viikkoa poissa en tulisi kyllä mitenkään toimeen ilman omaa äitiäni, jonka luona saamme olla ja hän auttaa pesueemme hoidossa <3
Ainiin ja Kangasala yrittää todenteolla viestiä meille jotakin :D Männäviikolla kävimme näyttämässä Patua poliisilaitoksella passia varten ja sain KOLMANNET pysäköintisakot 2,5 vuoden sisään! Ei tule ikävä paikkakunnan pysäköintisyateemiä ja yliaktiivisia pirkkoja. Hyvä, että omaan pihaan saa parkkeerata ilman sakkoja ja kiekkoa :D Lisättäköön, että mentiin Jussin töiden takia kahella autolla ja parkkeerattiin peräkkäin (Jussi luotti, että vaimonsa tietäisi siinä kohdassa saavan parkkeerata) eli saatiin tuplajackpot!! Noh, passit on sentään kaikilla nyt olemassa ja viisumihakemuksetkin valmisteilla.
Ostimme muuten jo Jussin matkalaukun täyteen lähinnä apteekki- ja lastenhoitotarpeita varastoitavaksi Kiinaan muuttoa varten. Tuotteita kerätessä ja etsiessä minua seurasi apteekissa vartija ja kilttinä tyttönä teki mieli mennä selittämään, että kun mulla on tällainen ostoslista Kiinaan eikä tässä vielä kaikki ja ihan kassan kautta ajattelin mennä :D
Näihin tunnelmiin,
Tiina
Kommentit
Lähetä kommentti