Lähtökuopissa

12 päivää lähtöön ja edelleen tuntuu kuin olisimme lähdössä lomalle. Koskakohan totuus jysähtää tajuntaan ja miltä se tuntuu?

Aika on todella juossut kaikkien järjestelyjen kanssa. Kuin oma elämä olisi yht’äkkiä täynnä big dataa, jota ei pysty hallitsemaan ja kaikki muut iskevät kilpaanmeidän to-do-listaan lisäkohtia sitä mukaa kun itse vedämme listata yli asioita.

Koirat kiersivät 1,5 vkoa kaukaa lentoboksinsa, vaikka sijoitimme ne koirien lempimakuupaikoille ja sisustimme ne koirien pedeillä. Bokseihin on lisäksi tarjoiltu sekä ruuat että herkut. Lopulta yllätin ensin salukimme päivälevolta omasta kopastaan ja päivää myöhemmin wipukkamme oli vierailemassa pikapäikkäreillä myöskin salukin kopassa.

Hauskaa kyllä Pirkkalassa Peten Koiratarvikkeessa kaikki myyjät jo tuntevat meidät ja tarinamme Kiinaan lähdöstä, kun viimeksi tänään kävimme hakemassa pehmoiset nestettä läpäisevät kastumattomat alustat koirien lentobokseihin. Alustojen lisäksi lennolle koirien lisäksi laitetaan vain juomakuppi.

Vielä selvitämme saammehan (ja miten) vietyä koirien ruokaa koneeseen päästäksemme alkuun ja karanteeniakin varten. Finskiltä suosittelivat tulemaan kentälle erikoismatkustajien tiskille koirien kanssa vähintään kolme tuntia ennen lentoa, koska sitä säätöä tulee tällä porukalla ja tavaramäärällä todella olemaan :D

Koirille vaadittavat dokumentit selvitimme lopulta mieheni kiinaisten kontaktien kautta suoraan tulliviranomaisilta ja näyttäisi siltä, että Kiinaan pääsemiseksi koirille tarvitaan rabies-todistukset, rokotustodistukset yleisimpiä tauteja vastaan, 14 päivän sisällä ennen lähtöä kunnan eläinlääkärillä tehty terveystarkastustodistus, koiran kuva mitan edessä (saimme aivan enkeliltä tutulta opettajalta lainaksi opettajan tauluviivottimen), kirje mieheni työnantajalta, kirje asuinkompleksista, johon viemme koirat sekä meidän passien ja viisumien kopiot. Into on papereihin laitettu minun nimiini ja Osku mieheni, koska maahan saa viedä vain yhden koiran per aikuinen. Karanteenia varten pitää varata 4000 remimbiä käteistä ja kentällä tullissa menemme täyttelemään ilmeisesti jos mitäkin lappua maahan päästyämme. 

Teetimme koirille jo Rabiesvasta-ainetestitkin Suomeen paluuta varten, koska Kiinassa se olis hankalampaa ja kalliimpaa. Molemmilla pojilla onneksi nousi vasta-aineet toivotusti. Katsotaan päästäänkö koirien kanssa maahan ja jos ei niin mitäs sitten :D Suomeen paluu tulee olemaan sitten myös ihan oma lukunsa, mutta siihen löytyy sentään Eviran sivuilta ohjeet XD!

Selvisi muuten, että meidän pitää mieheni kanssa suunnata vielä Helsinkiin konsulaattiin jättämään sormenjäljetkin tässä ennen lähtöä :D

Ollaan nyt virallisesti kodittomiakin, sillä talokaupat rakkaasta Kangasalan kodistamme kirjoitimme torstaina. Kippis sille! Shanghaissa meitä odottaa kahdeksi viikoksi varattu väliaikainen majoitus, koska kotia ei ole valmiina ja hotelleihin ei saa Shanghaissa viedä koiria. Tiedämme alueen, jolle haluaisimme asumaan, joten toisena perilläolopäivänämme käymme läpi alueen vapaat asunnot ja yritämme löytää kodin sekä saada mahdollisimman nopeasti neuvoteltua vuokrasopimuksen ja muuttamaan pysyvämpään asuntoon pienellä perheellämme. Onhan meillä ensimmäiset vieraatkin jo ihanaa kyllä tulossa heti toukokuussa mieheni perheestä <3 

Esikoisemme koululle menemme heti tutustumaan ja olisi tarkoitus, että hän pehmeällä laskulla koulun jo aloittaakin viikon päästä maahanmuutostamme. Tätä pidämme tärkeänä, jotta hän saisi heti ystäviä ja tuntumaa uusiin turvallisiin arkirutiineihin. 

Kotona on nyt tavarat kertaalleen käytynä läpi mikä lähtee konttiin, varastoon, matkalaukkuun ja mikä anopin kirppiskuormaan. Seuraavaksi sitten ulkovaraston vuoro ja sitten päästään itse asiaan eli pakkaamaan niitä matkalaukkuja :). Viikon päästä maanantaina suuntaamme hotelliin yöksi matkaamme lähtevän tavarapaljouden kera, sillä tiistaina ja keskiviikkona kotimme tyhjennetään, eikä täällä enää asumaan pysty. Keskiviikkona suuntaamme erillisinä ihmis- ja tavarakuljetuksena kentälle hotelliin torstain lentoa varten. 

Huomenna taas paljon asioita hoidettavana. Tuntuu, että tässäkin asiassa kuten urheilussakin jotenkin kunto kasvaa reeniä tehdessä, sillä päivittäinen tekemisen kuormitus alkaa pelottavaa kyllä tuntua jo melko normaalilta :D

Pitäkäähän vähän peukkuja, että loppusuora vedetään maaliin asti kunnialla ;)

-Tiina