Ajattelin tänne lähtiessäni olevani pahemman luokan pessimisti miettiessäni mitä kaikkea voi olla edessä. Osittain alku on ollut ehkä vielä kuvittelemaanikin vaikeampaa. Ainakin jokainen päivä on nyt seikkailu. Elämä on sekaisissa matkalaukuissa ympäri väliaikaista asuntoa, josta odottaa vain pääsyä oikeaan kotiin ja sitten seuraakin hikikarpaloita, kun lähtö saattaakin olla jo nopeampi kuin milloin saamme pysyvämmän asunnon. Jokainen lisäviikko väliaikaisratkaisuissa tuntuu elämältä säästöliekillä.
Oltiin viiikko sitten eläinlääkärissä koirien kanssa. Tuli esille, että tänne saa rekisteröidä vain yhden koiran per osoite ja nyt tarvittaisiin samalta alueelta jotkut kiltit uudet tutut, jotka antaa meille tähän tarkoitukseen osoitteensa, vuokrasopparinsa ja passikopionsa. Relocation agenttimme yrittää myös auttaa meitä tässä. Tänne saa kuitenkin tuoda koiran per aikuinen, mutta samaan osoitteeseen ei saa rekisteröityä kuin yhden koiran. Ja pahimmillaan rekisteröimätön koira saatetaan tosiaan viedä pois lopullisesti. Aivan kiva asia tämä. Eikä muuten sitten lue missään. Saimme myös monet eri loishäätölääkkeet mukaamme ja rabiestakin vastaan oli pakko täkäläisen lainsäädännön mukaan rekisteröinnin vuoksi pojat piikittää, vaikka olivat juuri sen kirjallisesti todistetusti Suomessa saaneet. Keskustelin asiasta saksalaisen eläinlääkärin kanssa ja kysyin onko tämä oikeasti eläimen etu ja niille hyväksi, johon hän totesi sen nyt vain olevan näin. Ei auttanut kuin antaa molemmille taas pistot ja vielä kennelyskärokotteet nenän kautta. Käyntilääkkeineen maksoi maltaita :P
Saimme myös koko perhe sitkeän vatsataudin. Olimme viikon vuorotellen kukakin huonoimmassa jamassa ja mennään nyt oikeasti fiiliksellä ”Sitä saa mitä tulee!”. Shanghai Family United Hospitalin toimintaa on pakko kehua. Soittivat vielä perään ja kysyivät tyttäremme vointia käynnin jälkeen parin päivän päästä ja onko tullut vielä kysyttävää mieleen. Lääkkeetkin sai sairaalan apteekista suoraan mukaan.
Viikonlopun piristysruiskeita oli kiva dinneri perjantaina lähiravintolassa, törmäsimme ihaniin uusiin suomalaistuttuihin ja yhteen tänne tammikuussa tulleeseen kivaan ruotsalaisperheeseen. Lauantain vietimme Iapm-ostarilla keskustassa, alla kuvissa herkullisia kiinalaisia ruokia, joita tuli taas tilattua pöytään vähän yliampuvasti. Onneksi on dogibägit kotiin ja syötiin annoksia vielä parina päivänä :D. Aamupalalla Costa Coffeessa kesälämmössä ja suhteellisen hyvässä ilmanlaadussa mietin, että voisi asiat paljon pöllömminkin olla <3
Nyt suuntaamme loppuviikoksi Tokioon ja toivomme parasta, että ayimme pitää koirista sillä aikaa hyvää huolta ;) Saimme tosin backupiksi saman talon mukavan eläinrakkaan hollantilaisrouvan ja hänen ayinsa.
Kuskimme Yin oli hankkinut meidän autoon Suomi-tarrankin :) Autossa muuten pelittää Isofix-kiinnityksetkin ja saamme tyttöjen istuimet turvallisesti kiinni penkkeihin!
From Shanghai with love,
Tiina
Kommentit
Lähetä kommentti