Lähtö Suomesta

Ehdottomasti erilainen viikko elämässämme takana. Maanantaina pakkasimme loput tavarat kapsäkkeihimme Kangasalla, laitoimme laukut kiinni ja suuntasimme illalla huikeat naapurimme moikattuamme koiraystävälliseen ja lasten kanssa toimivaan Torni-hotelliin Tampereelle muuton alta. Tornin näköalabaariin meidät tuli vielä hyvästelemään siskontyttöni perhe <3

Tiistaina ja keskiviikkona kotimme pakattiin Kiinaan lähtevään konttiin ja Suomeen varastoon jääviin tavaroihin. Homman hoiti kaksi hauskaa ja tehokasta brittijamppaa, jotka eivät paljon muistiinpanoja harrastaneet eli katsotaan saadaanko lopulta kola ja lapio ilman lasten sänkyjä tai leluja Kiinaan :D 

Viimeisinä päivinä Tampereella hoidettiin myös viimeiset lääkäri- ja neuvolakäynnit rokotuksineen lapsile ja koirille, valuutanvaihdot ym.

Keskiviikkona tavaramme lähtivät jo edellä Helsinkiin ja me illalla terminaalin Glo-hotelliin viimeiseksi yöksi ja torstain lähtöpäivän valmisteluja varten. Viimeisenä yönä ei juuri uni meinannut tulla silmään. 

Torstaina kentällä aamupalan jälkeen kävimme ensin tsekkaamassa itsemme lennolle ennaltavaratuille paikoille vauvakopan eteen. Vähän myöhemmin tsekkasimme sisään laukut ja koirien kuljetusboksit. Puolitoistatuntia ennen lentoa meidän piti jättää koirat viimeisen ulkoilutuksen jälkeen erikoismatkatavaroiden tiskille oman turvatarkastuksensa jälkeen. Ruokaa annoimme koirille eläinlääkärin ohjeen mukaan pienet annokset aamulla ja normaalit annokset klo 11, kun lentomme lähti klo 17.20. 

Lähtöiltana mieheni siskon kanssa kentällä koiria iltaulkoiluttamassa hetki oli jotenkin todella paljonpuhuva, Suomen lippu liehui kaatosateessa. Normaali lomilta tuttu kentällä tuleva vapaudentunne ja lähtöhuuma loisti poissaolollaan ja tilalla oli todella outo, käytännönjärjestelyjä kertaava ja aikatauluttava fiilis. 

Lähtöpäivänä haikeus tiristi kyyneleitä simiini ensin, kun jätimme laukkuja. Seuraavaksi keräilin itseäni, kun sanoimme heipat rakkaille puikkokuonoillemme vielä vettä häkkien juoma-astiaan kaataessamme ja hyviä poikiamme halaillessamme. Lähtöportillakaan en ihan tunteitta koneeseen päässyt. Mutta kai se olisi vähintäänkin erikoista, ellei tässä tilanteessa niin kävisi. En sentään vetänyt liinoja kentällä kiinni. Niinkin kuulin ystäväni tuttavalle miehensä komennukselle lähtiessä kentällä käyneen.

Kirjoitin bloggauksen alkuosan koneessa matkalla Shanghaihin ja loput naputtelin saavuttaumme juuri tänne perille. Kaikki meni paremmin kuin osattiin odottaa kentillä ja lennolla. Päästiin nyt väliaikaiseen asuntoon Fashion Parkille, tytöt nukkuu yöuntaan (nyt myös Jussi!) ja pitäisi lähteä lounaalle ennen kuin kuski hakee meidät kolmelta kauppaan. Söin jo turhautuneen huutonälkääni kaikki laukustani löytyneet suklaat :P Kohta varmaan luovutan ja siirryn itsekin antamaan periksi väsymykselle, lennolla emme mieheni kanssa nimittäin nukkuneet ollenkaan.

Koirien kanssa ei tietysti maailman paras asia ole, ettei tiedetä missä nyt ovat ja miten voivat. Lennon jälkeen päästiin näkemään pojat ja Into oli poikamiesboksissaan jopa aika lunkisti. Osku-raukka vinkui ja läähätti, mutta rauhoittui kyllä kun mentiin silittelemään. Vettäkin yritettiin tarjota, mutteivat tietenkään suostuneet ottamaan. Voi kun vielä karanteenista selviäisivät ja saataisiin ne tänne meidän luo ❤️

Näissä maisemissa ikkunalaudalla kirjoitan tätä, palelen ilmanpuhdistimen puhaltamassa tuulessa ja katson uutta kohti, Tiina

Ps. Lopulta ihana mieheni lähti hakemaan meille ruokaa, sillä en saanut kotiinkuljetuspalvelu Sherpaa toimimaan ilman Kiinan liittymää ja tytöt nukkuu kuin karhut talviunta..