Tätä kirjoitellessa istun asuntomme parvekkeella 30 asteen lämmössä. Vaikka olen varjossa, kuumuus todella hellii siitä pitävää. Eilen, kun hain vauvan kanssa koululaisemme kotiin kysyivät tutut koululla olenko ollut juoksulenkillä. Olin niin hikinen ja punainen pelkästä kävelylenkistä koululle 🙈
Myöskin eilen täällä kaksi viikkoa ollut perheemme palasi Suomeen touhukkaan ja kivan kahden viikon jäljiltä. Kävimme muun muassa, vanhassa kaupungissa, Bundin rannassa katsomassa Shanghain valoja, maailman toiseksi korkeimmassa rakennuksessa Shanghai Towerissa, Pudongin puolella ihailemassa Bundin näkymää, sydämeni vieneellä French Concessionilla, Pudongin eläintarhassa, Hongqiaon feikkimarkkinoilla ja vaikka missä lähialueita koluten. Bloggaustakaan ei ole siksi tällä aikaa tullut. Kaksi viikkoa hurahti siivillä onnistuneen Tokion reissun jäljiltä ja siitäkin piti kirjoittaa ihan oma stoorinsa.
Otsikko tuli mieleeni alkutaivaltamme täällä ajatellessani. Onhan tämä aivan ihanaa, kun sää on ollut oikeastaan koko ajan tosi kesäinen ja KUN ei ole saastunut päivä. Kääntöpuolena on todella turhauttavaa, kun ikkunasta katsoo ulos ja näkee kauniin kesäpäivän, mutta ilma on niin täynnä likaa ettei ulos mieli mennä. Henkisesti saasteinen ilma on jotain paljon pahempaa itselleni kuin vaikka vaakana satava kylmä räntä. Ja tyttäremme haluaisi leikkipuistoon tai uimaan, muttei sitäkään voi tehdä. Tai voisi ja jotkut tekevätkin, mutta itse yritän pitää jonkin rajan altistumisessamme saasteille. Itse tunnen saastuneen ilman poltteena nenän limakalvoilla, paksuna tunteena kurkussa ja ärsytyksenä silmissä. Monet eivät kai reagoi saasteisiin mitenkään.
Uusi asuntomme on kaunis ja vaikuttaa hyvältä ainakin vielä. Toki tyyli on monenmakuun vähän turhan renesanssin henkinen. Vitsailemme mieheni kanssa kuninkaallisesta kaudesta elämässämme ja miten skandinaavinen pelkistäminen nyt yhdistetään rankemman kerran reippaaseen historianhavinaan :D. Saimme tämän tuurilla nopeasti kotiinsa joutuneelta jenkkiperheeltä WeChat-ryhmiin heittämieni kyselyiden perusteella. Asunnossa asuneilta jenkeiltä perimme myös aivan hurmaavan Duan-ayin iltapäiviksi ja illoiksi meitä auttamaan. On muuten henkisesti aivan mieletön asia minulle, kun mieheni välillä pitkään venyvinä työpäivinä minulla on täällä lasten kanssa iloinen taskuraketti apuna ja seurana.
Muutto tapahtui kaksi viikkoa sitten vieraidemme juuri saavuttua ja pakko myöntää, että olisi se ollut aika homma ilman heidän ihanaa apuaan <3 Yksityinen vuokranantajamme on vain heittäytynyt hieman hankalaksi ja on pantannut yrityksen jo allekirjoittamaa sopimusta klubijäsenyyttä, vuokrahuonekaluja ja superdesinfiointisiivousta koirien vuoksi meiltä kiristäen. Homma ei vieläkään ole purkissa, joten voihan olla, että taas ensi viikolla löydämme itsemme jostain aivan muualta. Ei olisi kivaa se, nimittäin nyt alkaa meissä jokaisessa näkyä ja tuntua tämä koko alkuvuoden epätietoisuus ja väliaikaisuus.
Positiivista on kaksi ihanaa ayiamme. Molemmat rakastavat lapsiamme, koiriamme, tekevät ihania kiinalaisia ja muitakin ruokia meille ja pitävät kotimme kauniina. Nyt jo yhdyn viime syksynä jonkun expattivaimon Kiina-blogista lukemaani, että täällä kotiapu on todella tarpeen (myönnetään tarpeen se olisi Suomessakin edes viikkosiivouksen muodossa). Asioiden järjestämistä riittää aikatauluksi asti joka päivälle kuin pyörittäisi pientä yritystä. Asiat lisäksi ottavat kovin paljon aikaa täällä, ne ovat monimutkaisia ja -vaiheisia, ja niitä on menossa ja keskeytyneenä kymmenittäin samaan aikaan. Aamuisin meille tulee suloisen mummimainen Han-ayi, joka aloittaa tuomalla kaupasta päivän ruuanlaittoainekset, ruokkimalla koirat ja viemällä pojat kunnon aamulenkille. Tämän jälkeen hän jatkaa siivouksella, ruuanlaitolla ja häneltä pyytämillämme tehtävillä puoleen päivään saakka.
Huolehtivaa isosiskoa tai tätiä muistuttava aina iloinen energiapakkaus Duan-ayiemme (jonka ajattelin joskus täältä lähtiessä pyytää mukaan Suomeen :D) tulee klo 15 ja vie myös ensin koirat ulos. Tämän jälkeen hän yleensä tarkistaa illallisen laittoa varten jääkaapin ja kipaisee kauppaan, jos jotain puuttuu. Olemme antaneet ayien vapaasti ostaa aineksia ja laittaa ruokaa, ja olemme saaneet toinen toistaan herkullisempia kiinalaisia ruokia, joita olemme erityisesti toivoneet :). Olen sanonut ayielle, että haluaisin heidän ostavan luomu- ja tuontiruokaa aina kun mahdollista. Mutta en ole edes ehtinyt valvoa mitä syömme. Duankin tekee muun ajan tarvittavia kotitöitä ja auttaa, jos pitää hoitaa jotain asioita kuten veden tai koiranruuan tilaus. Illalla Duan lähtiessään vielä ulkoiluttaa ja ruokkii pojat :). Fashion Parkilla meillä oli parina päivänä kokeilussa aiemmin mainitsemani avuliaan hollantilaisnaisen ayi, mutta homma ei toiminut. Kyseinen ayi oli paljon valitsemiamme ayieja pidättyvämpi, valikoivampi tehtävissään eikä osoittanut mitään kiinnostusta aidosti lapsiimme ja koiriimme, vaikka oli niitä kovasti hollantilaisille kehunutkin. Onneksi hän lopetti kahteen päivään ja säästi meidät ikävältä tilanteelta lopettaa toimimaton homma.
Esikoisemme koulu on lähtenyt käyntiin hyvin vaikka toki väsyttäviä nelivuotiaalle uudet päivät ja kielet ovatkin. Vien hänet kouluun puoli yhdeksältä saastetilanteen salliessa kävellen ja hän potkulautailee siskonsa rattaiden vierellä ja välillä roimasti etumatkallakin. Asunnoltamme kestää koululle noin 25 minuuttia ja potkulauta on kyllä aivan oiva peli tyttärellemme tuoksi matkaksi. Takaisin haen hänet puoli neljältä, jolloin lauma lapsia päästetään vanhempiensa luo piha-alueelle jonkinnäköisellä nimenhuudolla. Aamulla viemme hänet eväsrasian ja juomapullon kera suoraan luokkaan. Saasteisina päivinä arvojen ollessa punaisella ja yli 150 mieheni vie kuljettajan kyydillä tyttäremme ja olemme pyytäneet, ettei hän ulkoilisi koulussakaan. Englantia ja kiinaakin häneltä jo tulee: Enkuksi pystyy laskemaan, sanomaan värejä, pyytämään vessaan ja puistossa kysymään uudelta kaverilta ”what’s your name?”. Kiinaksi hän pyytää jo Duanilta leipää ”Miànbāo” ja kiittää ”Xièxiè”. Lupauduinpa muuten hänen luokkansa asioita koordinoivaksi vanhemmaksi rinnakkaisluokkien kollegoiden kysyessä asiaa lapsia koulun pihalla odotellessamme.
Viikon olen saanut ihailla kivoja kuvia ja kuulumisia Suomen täydellisestä kesäsäästä. Ihmisten lisäksi ikävöinkin kovin tuollaista kesää Suomessa. Joka paikassa on kivaa silloin kun on kivaa. Nyt täällä ollaan taas vain me.
Halauksia ja terveisiä,
Tiina
Ps. Duan opettaa meille jatkuvasti kiinaa ja osaan itsekin jo esim. äidin ”mama”, isän ”papa”, pikkusiskon ”meme”, isosiskon ”zizie” ja pikkuveljen ”didi. Kirjoitusasu ei varmaankaan ole tuo tai edes lausuminen. Muistaakohan mummi ja vaari vielä Duanin heille opettamat sukulaisuussanansa ”ze poh” ja ”ze kung” tai jotain sinne päin 😉?
Kommentit
Lähetä kommentti