Huomaan, että arki täällä on selkeästi asettunut uomiinsa ja sopeutuminen nyt jollakin tavalla tapahtunut. Välillä mietin mitä oikein kirjoittaisin blogiin. Asiat toimii nyt kuten ne vain Kiinassa voi toimia ja ne asiat, joista olen ehkä unohtanut kirjoittaa ja kertoa aiemmin tuntuu nyt jo ihan normaaleilta vaikka ne Suomesta katsottuna voisivat olla kaikkea muuta.
Aina välillä ajatukset palaavat ilmanlaatuun, ravintoon ja juomiin täällä. Keskustelen näistä mielelläni ja olen vaihtanut ajatuksia muun muassa olympiavoittajan, ravintotieteilijän sekä lääkäreiden kanssa - kaikki heistä asuvat samassa yhteisössä kanssamme. Lopputulemana keskusteluissa olen saanut vinkkien lisäksi vahvistuksen oman kultaisen keskitien löytämiseen.
Suomi-koulussa huomaa aina uusia suomalaisia tulevan tänne ja toisia lähtevän. Saman ilmiön näkee kansainvälisissä kouluissa. Vauvaryhmässä tänään käytyämme saimme taas uusia tuttuja Itävallasta ja Briteistä :). Tämän homman suola ja sokeri onkin usein yllätykselliset päivät ja kohtaamiset sekä niiden mukaan fiiliksellä meneminen. Ex tempore -treffit ja se kun matkaa tai ohjelmaa jatketaankin juuri saatujen tuttavuuksien kanssa. Koulun jälkeen lähikahvilassa voi päästä nimeämään tarjoilurobotin tai yht’ äkkiä löytää perheensä uuden leikkipaikan avajaisista kakkua leipomasta.
Toki täällä on tullut esiin
myös sellainenkin aika jännä ilmiö, josta jo komennuskonsultit kertoivat ja muutamat tutut tästä ovat maininneet kunnes eräs ystäväni siihen törmäsi. On expat-vaimojen porukoita, joissa on piiri pieni pyörii -meininkiä ja tuolileikkiä ilmassa. Nyt siis puhutaan aikuisista naisista ja lasten äideistä. Täälläkin olin niistä jo kuullut, mutten tiennyt ensimmäisen sellaisen olevan eräs porukka, johon minutkin oli kutsuttu. En päässyt paikalle, mutta kyseisessä kuppikunnassa oli ainakin vähän expat-vuosien mukaan vaimojen hierarkiajärjestys ja hieman sellainen meininki, että porukassa ollakseen ei sitten hengailla muiden kanssa. Onneksi nämä piirit pyörivät suureksi osaksi omassa hiljaisuudessaan, jos niihin ei halua ottaa osaa ja valtaosa ihmisistä ja yhteisöstä täällä on mitä lämpimimmin vastaanottavia ja avoimimpia ihmisiä. Sosiaalisena ilmiönä tuo on kyllä kovin mielenkiintoinen. Se, että pisimpään maailmalla olleista jotkut (onneksi varmasti vain pieni osa) sulkeutuvat jonkin ryhmäriitin ympärille niin, etteivät enää olekaan avoimia kaikille kansalaisuuksille ja uusille ihmisille. Kai pohjimmiltaan on kyse kuulumisen tunteesta ja tuttuuden kaipuusta sekä kyllästymisestä siihen kuinka ihmisiä menee ja tulee. Avunsaaminen saa kaikki auttamaan toisiaan ja näin ystävällisyys ja toisten vilpitön jeesaaminen onkin onneksi kuitenkin se päällimmäinen olotila täällä :).
Esikoisemme koulu sujuu ihan mukavasti ja englantia kuulemme suloisissa arjen tilanteissa ja hänen leikeissään. Koulusta hänellä on aina yksi tai kaksi lukukirjaa repussa sekä työn alla olevat aakkoset lausumisineen ja omine loruineen. Näitä kertaamme kotona, kun vain ehdimme ja jaksamme. Teemme merkinnän hänen lukulokiinsa ja toisesta ”reissuvihosta” seuraamme päivien ja viikkojen kuulumisia tyttäremme osalta. Tyttäremme suloinen opettaja lupasi, että lelun voi viedä kouluun niin kauan kunnes itsevarmuus jäädä ja olla koulussa kasvaa kielitaidon myötä. Tiistaina pakkaamme mukaan uimavermeet, keskiviikkona balettitarpeet ja torstaina urheilu- ja uimavarusteet. Koulu on yksi parhaista asioista täällä ja olen niin iloinen esikoisemme saamasta mahdollisuudesta täällä. Toivon sen kantavan hänen elämäänsä erilaisia rikkauksia ikuisesti.
Olen sanonut miehellenikin olevani valtavan ylpeä meistä ja tyytyväinen, että uskalsimme lähteä tähän seikkailuun. Olisi ollut niin helppoa sanoa vielä lopultakin ei ja jäädä Suomeen, jossa kaikki asiat oli tosi hyvin ja tuttua. Tämä päätös on jo nyt antanut meille enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella: jännittäviä elämyksiä, uusia mahtavia tuttavuuksia ja vaikka mitä. Vaikeinta ihan oikeasti tässä kohtaa voi sanoa olleen lähtöpäätöksen tekemisen ja perheen muuttamisen uuteen maahan.
Elina muuten kirjoittaa blogissaan Minhangin tunnelmallisista illoista ja lomafiiliksestä täällä - ne asiat haluan jakaa myös teidän kanssanne, sillä onhan täällä aika ihanaa: https://kirjeitashanghaista.wixsite.com/kirjeitashanghaista/kirjeet/viikon-kiina-kuva-minhangin-illat.
Jihui ziän tai siltä se ainakin kuulostaa, nähdään pian :)!
T.Tiina
Kommentit
Lähetä kommentti