Ajaessamme viikko sitten Shanghain ruuhkaisia taivasteitä Pudongin Century Parkiin havahduin muistikuvaan, jossa vuosia sitten näin usein unia siitä, että ajoimme juuri tällaisia väyliä pitkin. Korkeita monikaistaisia teitä ja siltoja, jotka välillä nousevat kuin taivaaseen kurkottaen. Silloin luulin unieni sijoittuvan Yhdysvaltoihin, mutta nyt havahduin ajatukseen siitä olivatko ne sittenkin enneunia elämästämme Kiinassa?
Kävimme tosiaan viikonloppuna kahden suomalaisen juuri tänne saapuneen ystäväperheemme kanssa ”toispuol jokkee” Pudongin Century Parkissa. Puisto on suuri keskuspuisto, jossa voi kulkea poljettavilla koko perheen ”vetävillä” pyörillä, polkuveneillä, ajella laitteilla pienessä huvipuistossa, pitää piknikin tai vaikka juosta vaan saippuakuplien perässä. Ravintoloita puistossa ei ollut, joten kävelimme pienen matkan päähän lounastamaan taiwanilaiseen keittiöön koko konkkaronkkamme voimin.
Huomenna on viimeinen koulu- ja työpäivä ennen Golden Week -lomaa. Lauantaina lennämme melkein viikoksi Okinawan saarelle Japaniin ainakin teoreettisena tavoitteenamme rentouttava perheloma (viime yönä mieheni valvoi juuri unikoululaisen kanssa kello 4-6 ja siitä suoraan samoilla silmillä töihin. Seuraavana yönä on oma vuoroni. No fear! Lisää lomasta ja sen kohteesta hyvinkin todennäköisesti seuraavassa bloggauksessani ;).
Varasin tähän viikkoon ennen lomaa hieman hemmotteluja käymällä zumbassa, hieronnassa ja kynsihuollossa.
Zumbaa meille veti naapurialueella omassa olohuoneessaan suloinen meksikolaisnainen, hiki virtasi ja olipa muuten hienoimmat vehreät vedenvirtauksen äänen täyttämät zumbamaisemat, joissa olen itse saanut tähän mennessä tanssia :D! Hieronta ei ollut edes kiinalainen kovin terävillä otteilla pistemäisesti tehtävä versio vaan ”body oil massage”. Silti otteet paikoitellen kirpoivat ja armoakin taisin pyytää, mutta olenhan toki vauvan kantelusta ja imettämisestä aivan jumissakin. Hassuja kiinalaisia piirteitä hieronnassa on muun mussa sormien ”napsauttelu”, kalautus kantapäähän, vääntövenytykset ja selän päältä tehtävät ”keuhkot tyhjäksi” -painallukset. Vähän siinä hiuksistakin vedetiin, mutta se ja kasvohieronta ovat oikeasti aika rentouttavia hieronnan päätteeksi! Hieroja neuvoi lopuksi juomaan vihreää teetä kesän ajan ja muutaman viikon päästä kesän kääntyessä syksyyn vaihtamaan mustaan teehen, jos haluaa teen terveysvaikutuksilla tehostaa hieronnankin vaikutuksia.
Mani- ja pedikyyriin mennessäni olin aluksi hieman huolestunut mitä tuleman pitää, kun kaksi melko tylynkin tuntuista naista tuli huoneeseen toinen käsieni pariin ja toinen jalkojeni luo. Aluksi he kauhistuivat lyhyitä kynsiäni - Kyllä, täällä arvostetaan kauniimmaksi takuulla pitkät kynnet niin miehillä kuin naisillakin ja erikoisuutena miehilläkin osa kynsistä pidetään oikein pitkinä? Siitä järkytyksestä selvinneenä naiset purskahtivat nauruun, kun kerroin haluavani raskalaista manikyyriä. Okei, tajusin että näin lyhyisiin kynsiin olisi siitä täällä vain haaveiltava ja nopeasti korjasin haluavani oikein luonnollisen geelilakkauksen. Jatkoin nöyrällä linjalla ja naturaalin värin valikoiduttua kynsiini englantia osaava nainen alkoikin jutella kanssani mukavia. Hintalapuksi tuli 440 rmb mikä vastaa noin 55 euroa, lähtiessäni myös toisesta naisesta oli kuoriutunut varsin mukava. Meinasi kyllä tulla kynsiäni ja ripsiäni kymmenen vuotta Tampereella tehnyttä Maarittia ihan kovakin ikävä, mutta onneksi loppukäynti sujui mukavissa merkeissä ja lopputulokseenkin olin tyytyväinen.
Kynsiäni tehnyt nainen kertoi minulle, että Kiinassa lapset menevät päiväkotiin vasta kolmevuotiaina, kun osaavat puhua ja ovat siihen saakka isovanhempien hoidossa kotona. Imetystä Kiinassakin kai suositellaan lähes vuoden ikään, mutta naiset usein lopettavat aiemmin palatessaan töihin, kun eivät enää voi juoda riittävästi keittoja, jotka saavat heidän kehonsa kuulemma tuottamaan maitoa. Kahvia ja teetä Kiinassa ei saa imettäessään kuulemma juoda ollenkaan. Olen muuten varmasti unohtanut kertoa myös reikähousuista. Nämä kesät talvet pidettävät housut näet lapsilla täällä ihan katukuvassa ja haarojen kohdalla on siis reikä, alla ei mitään. En tiedä tarkalleen missä vaiheessa vauvoilta jätetään pois vaipat ja siirrytään näihin sukukalleudet paljastaviin käteviin ”puskapissahousuihin” lapsen kuivaksiopettelun ja taloudellisen säästön nimessä.
Tänään spassa tapasin lähikahvilassakin usein henganneen ja koulumatkoilla vastaan tulleen jenkkimiehen, jonka vaimo on täällä töissä ja hän itse koti-iskänä. Ei muuten takuulla ole helppoa ollakin koti-isä kaikkien vaimojen joukossa. Kyse ei ole siitä, etteikö isiä ihan mielihyvin otettaisi porukoihin mukaan. Naisille vain on tarjolla paljon enemmän samassa tilanteessa olevien seuraa ja vähemmän täällä tapaa expattien miespuolisoita, jotka ovatkin niitä kotona olevia puoliskoja. Itse olen törmännyt nyt kolmeen superiskään kaikkien äitien joukossa, iso peukku jokaiselle heistä! Eräs toinen jenkki koti-isä oli jopa sanonut kahden lapsensa hoitamisen ja päivökotiin kuskaamisen olevan rankempaa kuin aiempi omien bisnesten pyöritys :D.
Keittelen muuten juuri kymmenkuiselle vauvallemme soseeksi porkkanoita: oransseja, keltaisia ja violetteja. Lopputuloksena luonnonvalinta ja kaikki porkkanat enemmän tai vähemmän violetteja 😁
Olikohan tässä tällä kertaa riittävästi eksotiikkaa..
Lomaterkuin,
Tiina
Kommentit
Lähetä kommentti