Niihau! Syksy se tulee näköjään Shanghaissakin ja nyt lämpötilat alkavat olla 10-25 asteen välillä. Kuvassa huumaavan tuoksuiset Osmanthukset kukassaan. Hiipivän syksyn huomaa myös pidempihihaisten kouluvaatteiden hankintatarpeesta, siitä kun sähkömopolla ajaessa tulee vilu ja suunnitelmat Suomen joululomasta alkavat edetä varausten tasolle.
Nyt minulla alkoikin aivan yllättäen pidemmän ”jee jee -jakson” päätteeksi oma kuuden kuukauden kohdalla usein koittava Kiina-droppaus. Juuri viikko sitten itsevarmana totesin ystävälleni, että olisi vaikeaa kuvitella fiilisten todella ison laskun enää tulevan. Vauvan kanssa valvotun väsymyksen, Shanghain ravinto- ja vesiluennon ja peruuntuneen loman aiheuttaneen taloudellisen takkiinoton johdosta asiat alkoivat vain kasaantua taas mielessäni.
Suurin voimavarani on tällä hetkellä ihan naapurissa asuva ystävä, joka vieläpä kirjoittaa juuri gradua sopeutumisesta uuteen kulttuuriin ja kertoo minulle todella mielenkiintoisia tieteellisiä näkökulmia asioihin, jotka koemme täällä arjessa ylä- ja alamäkinä. Emme ole koskaan ennen asuneet näin lähellä ketään ystävistämme ja täytyy sanoa, että on aivan ihanaa kun voi vaikka soittaa Elinalle tarvisevansa olkapäätä ihan just nyt tai apua tyttäremme hakuun koulusta, jos itse olen jumissa esimerkiksi vauvan kanssa vähän no can do -meiningillä. Lapsille on myös supersiistiä, kun tärkeät kaverit asuu ihan vieressä ja aina voi ottaa ex temporena vaikka pikatreffit.
En tiedä alkoiko tunnelmieni uusi blues, kun miehelleni tuli lauantaiaamuna alueemme vartija ehdottomaan ”ylemmän tahon puolesta”, että alkaisimme pitämään kuonokoppia koirillamme niitä ulkoiluttaessamme. Meni hieman tunteisiin tämä herrasmiehen pyyntö, sillä sympaattiset vinttikoirapapparaisemme näkisin olevan maailman viimeisimpiä olentoja tarvitsemaan nyt kuonokopat pissalenkeilleen. Noh, olen jo toipunut ja verenpainekin on melkein tasainen tästä puhuessani.
Suomi-koulussa viikko sitten saimme mielenkiintoisen luennon lasten (äidin)kielen tukemisesta ja kielitaidon ylläpidosta ulkomailla asuessa. Itse poimin tärkeää meillä olevan arjen sanoittamisen suomeksi erityisesti vauvamme osalta, koska hän kuulee kotona ayimme ansiosta myös kiinaa. Lukeminen molemmille tytöillemme on suomen kielen kehityksen kannalta sanomattakin tärkeää. Ja itse oivalsin sen miten keskeistä on välttää käyttämästä sekakieltä tai englannin termejä arkikielessämme. Vaikka tyttäremme puhuisi phonicseista tai snack boxista niin meidän on oltava tarkkoina tuomassa esiin suomen vastine sanalle, jottei hän kadottaisi sitä. Netissä on myös aivan virallisten tahojen kehittämä ja hyväksymä ”Ekapeli”, joka pitää itsekin nyt ensi tilassa ladata käyttöömme. Paikalla oli Shanghain suomalaisia hyvin erilaisin taustoin ja tarpein mikä toi luentoon todella mielenkiintoisia näkökulmia.
Kävimme alkuviikosta myös eläinlääkärissä, sillä Into-whippettimme oli saanut iholleen jonkin bakteeritulehduksen ja menetti ihoa karvojensa kera kovaa tahtia. Ipa sai kahta eri antibioottia ja shampootakin päälle. Jo nyt turkki näyttää onneksi aivan normaalilta 🙏🏻
Viikonloppuna saamme lastemme mummin tänne kolmeksi viikoksi ja kahden viikon päästä perässä saapuu vielä tyttöjen tätikin :) Eiköhän siis tämäkin fiilisten vuoristoradan jyrkänne saada taas tasaantumaan, kun tiedossa on kaikkea kivaa!
Törmäillään, kuten minä mieheni kanssa yksi yö vauvan huoneessa itkun kuultuani ja lohduttamaan lähdettyäni. Mieheni olikin ehtinyt ensin ja kirjaimellisesti törmäsin häneen pimeässä huoneessa 😆✌🏻
T.Tiina
Kommentit
Lähetä kommentti