Syksy on viilennyt Shanghaissakin, puiden lehdet kellertävät ja lämmityskauden alettua hiilivoimalat ovat alkaneet puksuttaa saastelukemia korkeammalle.
Syksyyn kuuluu maasta riippumatta aina uusia alkuja. Niinpä päätimme startata mm. kiinan opiskelun. Kotonamme kävi torstai-iltana koiriamme kovasti pelännyt kiinalainen opettaja, joka jakoi meille aluksi koulukirjat ja penaalit perinteisine sisältöineen - olo oli kuin ekaluokkalaisella konsanaan. Sen sijaan, että hän olisi lähtenyt muokkaamaan opetusta kysymiensä toiveidemme mukaan aloitimme todella monimutkaisista kiinan äänteistä ja tooneista (sävelestä, jolla äänteet nousee ja laskee tai pysyy tasaisena). Tavoitteeksemme olimme asettaneet mahdollisimman paljon elämisen arkikieltä ja Kiinan kultuuria. Nyt pohdimme kokeillaanko tällä korjausliikkeellä vielä samaa opettajaa vai vaihdammeko tuttaviemme suosittelemaan opettajaan, jos hän olisi vapaana. Edelleen siis ayimme on minulle paras opettaja ja lausumisen hiontaan ajattelin jatkossakin keskittyä vasta, kun sanat ovat hallussa. Vauvamme sanoo kiinaksi jo mama, papa, meme (pikkusisko), ja laskee mm. kävellessään ”jii-aa” (yksi-kaksi). Nelivuotiamme on puolestaan koulussa opetellut jo numeroita, värejä, vuodenaikoja ym. kotona oppimiemme arkisanojen lisäksi. Kiinan oppiminen on tosi hauskaa ja mielenkiintoista, mutta suosiolla jätämme vielä toonit ja merkit joitain tärkeimpiä lukuunottamatta jatko-opiskeluiden aiheeksi. Toki täällä on hyvä tietää esim. miesten ja naisten vessan merkit, jos ja kun kohdalle osuu vain mökkikirjaimistoa asiaa osoittamaan.
Kokeilimpa ystäväni kanssa myös taijia ja pakko sanoa, että tuo vanha taistelulajista kieltolain aikana yksilöharrasteeksi kevennetty laji vei kyllä sydämeni. Opimme, että lajia on montaa versiota, joista raskaimmassa zen-versiossa ihan ”murskataan luita rajummin”. Kokeilemassamme välimallissa on otteita myös vähän kevyemmistä lajin piirteistä. Tehokkainta laji oli kuitenkin mielelle: tunti rentouttavaa mindfulnesia ja heti ajatuksen herpaantuessa lopputunnista menetin fiiliksen uusista taikavoimistani. Aion mennä uudestaankin! Ja itse asiassa minulle heräsi halu kokeilla myös toista perinteistä kiinalaista lajia kunfua.
Koiristamme salukimme on vihdoin onneksi rekisterissä ja siitä saimme todisteena kaksi muovikorttia, joita pitäisi kuljettaa koiran mukana. Toinen korteista kertoo, että hänet on rekisteröity ja toinen että hänet on rokotettu. Whippet-papparaisemme rekisteröinti on onneksi käynnissä korvaamattoman avun tarjonneen ystäväperheemme ansiosta, sillä täällä yhteen osoitteeseen voi rekisteröidä vain yhden koiran..vaikka maahan voi tuoda perheen aikuisten lukumäärää vastaavan koirakokoonpanon. Rekisteröinnin hoiti eläinlääkärimme Beck & Stone ja siihen tarvittiin vuokrasopimus ja passikopio. Into-whippetin rekisteröinnistä saimme kiinalaisen kuitin (fapio) todisteeksi käynnissä olevasta rekisteröinnistä, sillä nyt käynnissä on eräiden tapahtumien vuoksi kova operaatio kerätä pois rekisteröimättömät koirat. Kiitos Suomesta meille viestiä laittaneille ja uutisista sieltä vinkkelistä meille tietoa poimineille. Täällä on helppoa olla uutispimennossa niin paikallisten kuin kansainvälistenkin uutisten osalta.
Mukavaa ohjelmaa on riittänyt kiireeksi asti :). Viikonloppuna juhlimme Suomi-koulun jälkeen läheisellä alueella tyttäremme brittivauvakaverin YKSIVUOTISSYNTTÄREITÄ melkoisen himmeällä budjetilla ja konseptilla järjestettynä. Paikalla oli pomppulinna, pallomeri, kasvomaalausta, ilman kuplista koko kestien ajan täyttäneet saippuakuplakoneet, lastenleikittäjiä, ja huh vaikka mitä 😆. Synttäreiden lähtölahjat on nyt kahden juhlakokemuksen pohjalta niin suuria, että vaikeaa on pistää itse synttärilahjan kanssa paremmaksi 😅.
Esikoisellamme menee jatkuvasti paremmin koulussa ja kielitaidon kasvu on helpotukseksemme pyyhkinyt aamuista vastahakoisuuden lähteä kouluun. Hän lähestyy rohkeasti paremmin englantia osaavia uusia ystäviä ja työstää englantia (sekä kiinaa) leikeissään ja lauluissaan kotona. Seuraavat neljä viikkoa täyttyvät myös juhlista, sillä edessä on Suomi-koulun joulu-/itsenäisyyspäivän juhla, Shanghain suomalaisten jokavuotinen legendaarisessa leffojen näyttämönäkin toimineessa Fairmont Peace -hotellissa järjestettävä upea iltajuhla Suomen itsenäisyyden kunniaksi, koulun joulujuhla ja tyttäremme baletin joulunäytös. Joulutunnelmaa ajattelimme lisäksi hakea myös saksalaistyylisiltä joulutoreilta, joita kaupungissa on tarjolla. Itsenäisyyspäivän juhlaan kokeilen muuten teetättää räätälillä iltapuvun, joten katsotaan läydänkö itseni kirkonkylältä vielä viime hetken paniikkiostoksilta kolttua metsästämästä :D!
Muuten arki täällä on ihan yhtä älytöntä ja normaalia samaan aikaan. Koulun eteen yksikin iskä kurvasi näyttävästi nelikaistaisella vilkkaalla tiellä kaasulla McLareninsa portille kääntäen. Kaikki yksittäispakataan ihan liikaa muoviin ja roskat lajitellaan täysistä roskapusseista käsityönä. Ihmiset tulevat ja lähtevät, suunnitelman mukaan tai vieläkin useammin täysin yllättäin. Ensimmäistä kertaa esikoisemme ystävä lähti perheineen takaisin kotimaahansa Amsterdamiin ja vietimme ravintolassa heidän kutsuminaan läksiäisiä ilman, että tyttäremme vielä täysin ymmärtää mitä se tarkoittaa, kun kaveri muuttaa pois eivätkä he todennäköisesti enää koskaan tapaa toisiaan vaikka tämänkin hollantilais-katalaanin tytön perheellä on sukua Suomen Mikkelissä :D!
Kuullaan taas,
Tiina
Kommentit
Lähetä kommentti