Taaperon toppapussi ja kulttuurisetelit on Shanghaissa, ja keväällä kiireessä maailmanlopun meiningillä pakatuista kamoista nyt esimerkiksi hiihtosukset ja nastalenkkarit on varastossa x pääkaupunkiseudulla juuri silloin, kun niitä voisi käyttää ollessaan talvilomalla Suomessa. Monet asiat on ”väärässsä” maassa ja väliaikaisia korvikkeita tuntuu turhalta hankkia. Tällaista se vaan on elämä kahden maan välillä. Viime maaliskuussa kamoja myydystä talostamme pakatessa näytti Shanghaihin lähtö ilmeisen lopulliselta ratkaisulta mielenmaisemassani. Ystäväni Elina sanoitti hauskasti hassun tilanteen, kun kotikaupungissa Tampereella tuntee olevansa täysin tutussa ympäristössä ja turvallisesti kotona, mutta samalla tajuaa ettei omista avaimia kaupungissa yhtään minnekään.
Tunnekuohu
Mulla on taas niin sekavat fiilikset olla Suomessa. Toisaalta kesään verrattuna käynti tuntui alkuun arkisemmalta ja jotenkin minuun hiipi fiilis siitä, että ollaan kotiuduttu nyt hyvin Kiinaan. Tämän tunteen sivuuttikin kahden viikon ja entisen kotikaupungin Kangasalan ystävävisiitin jälkeen järjetön ikävä elämää Kangasalla ja edelleen sitä meidän entistä taloa kaikkineen. Minussa heräsi jopa ajatus etten voi palata, kun sellaisia koteja ei vain ole täällä enää (olen mielenkinnosta katsellut). Mieheni paluu Aasiaan tänään sai minut myös kovan ikävän ja huolen valtaan. Tyttöjen kanssa jäimme Suomeen vielä pariksi viikoksi kunnes lennämme tänne vielä viimeiseksi viikoksi palaavan miehenk kanssa koko perheenä takaisin Shanghaihin. Tunnekuohua edelleen siis kerrakseen elää kahden maan välillä ja miettiä koska ja minne palaamme. Selkeästi huomaan itsessäni tarpeen kuulua, juurtua ja kotiutua jonnekin tässä turbulentissa elämäntilanteessa ja kohtahan tässä on jo tehtävä päätös siitä, elämmekö Shanghaissa vielä vuoden vai kaksi.
Ei ole sekään muuten helppo asia päätettäväksi. Puntarissa on täysin toisiinsa samassa suhteessa vertaamattomissa olevat asiat. Perhe, ystävät, puhdas ilma, turvallinen ruoka ja juoma sekä tietyllä tavalla vain niin paljon helpompi elämä (nyt en väheksy ollenkaan esim. ruuhkavuosien lapsiarkea töiden, päiväkodin ja kotitöiden täyttäminä päivinä kun harrastaakin olisi kaikkien kiva ja mitä kaikkea muuta se pitääkään sisällään). Toisessa vaakakupissa on lähes joka päiväinen seikkailu ja hyvin erilainen elämä kansainvälisessä yhteisössä ja ympäristössä, mieheni Kiinaan sijoittuvassa työssä, tyttäremme huippuhyvässä brittikoulussa, lämpöisemmässä ilmastossa maailman suurkaupungissa, jossa koettavaa riittää ja meillä nyt myös lujia ystävyyssuhteita.
Helpotukseni on, että lopulta kaikkea tätä miettiessäni on meillä ehkä vain kaksi todella hyvää ja houkuttelevaa vaihtoehtoa.
Antoisaa uutta vuotta ja kohtahan se helmikuun alussa vaihtuu kiinalainenkin vuosi koiran vuodesta sian vuoteen :) Kiinassa alkaa jo näkyä juhlallisesti kaikkia sikatuotteita myynnissä alkavan vuoden teemaan.
Ainiin ja kuinka onnellisia olemmekaan saatuamme viettää Suomessa valkoisen joulun <3
Expatriatismin sekoittamin ajatuksin ja tuntein, Tiina
Kommentit
Lähetä kommentti