Ensimmäisen yön rakas ja niin ikävöity unikaverini <3
Pahin aikaeroväsymys ikinä on vahvasti päällä saavuttuamme maanantaiaamuna Kiinaan. Lento meni oikein hyvin: tytöt nukkui nejä tuntia, me ehkä kaksi. Mieheni pakkasi heti paluupäivänämme laukut viikon työreissuun ja lähti jo alkuillasta uuteen reissuun.
Paluupäivänä sain ayimme Duanin avustuksella jo purettua kaikki laukut ja kävin jopa ex tempore kävelyllä ystäväni Elinan kanssa. Päivällä tytöt nukkuivat mieheni kanssa kahden-kolmen tunin päiväunet, joilta heidät herätimme. Illalla uni tuli vuosikkaallemme kahdeksalta ja esikoisellemme yhdeksältä. Itse menin petiin puoli kympiltä ja sain varmastikin tunnissa unta, tosin heräilin puolen tunnin välein. Kahdeltatoista heräsi sitten ensin esikoisemme huutoitkuun sängyssään ja heti perään pikkusiskonsa vaipanvaihtotarpeessaan. Keinuttelin sängyssämme pimeässä kahta virkeää lasta kunnes tytöt nukahtivat kolmelta ja minä vihdoin neljältä. Aamulla pienin heräsi puoli yhdeksältä, jolloin myös oma kelloni soitti ja herätin isosiskonsakin.
Seuraava päivä meni hyvin normaalisti kaikkien osalta ja vain pieni otti kolmen tunnin päiväunet. Illalla omaan silmääni ei uni tullut sitten millään tyttöjen taas nukahdettua ajoissa ja hyvin. Valvoin sängyssä vielä ennen yhtätoista ilman tietoakaan unesta kunnes kuulin pienimmäisen heränneen, taas vaipanvaihtoon. Ennen tätä ehdin pari tuntia valveilla kuulla ääniä ja tutkailla päässäni viliseviä ajatuksia sydämeni pamppaillessa ja vilunväreiden täyttäessä koko kehoni. Pienokaisemme nukahti lopulta muutaman tunnin jälkeen puoli kolmelta ja minä ehkä kolmelta. Saatoin yön pimeinä tunteina ilmaista myös miehelleni mitä mieltä olen olla yksin yöt lasten kanssa tässä tilanteessa. Tällaista en ole vielä kokenut koskaan, menisipä äkkiä ohi. Sanovat, että kohdemaan ruokarytmiin pääseminen ja päiväunien välttäminen kahden jälkeen iltapäivällä auttaa rytmiin pääsyssä, mutta ei näköjään toimi ainakaan tällä kertaa. Samalla luin Hesarin jutun sairaasta vauvasta, joka lopulta menehtyi kaksivuotiaana. Mietin, että kyllä tämä tästä. Oikeat ongelmat on ihan jotain muuta.
Laskettiin muuten, että vuoden vanhallemme lento välillä Helsinki-Shanghai oli jo seitsemäs vajaan vuoden sisällä ja muut lomalentomme siihen tietysti vielä päälle. Ehkä se onkin tämän välin reissujen määrä päättänyt kostautua nyt tai jotain.
Kolmantena päivänä perillä Shanghaissa esikoisemme heräsi pirteänä seitsemältä ja ilmoitti menevänsä kouluun ystäviään tapaamaan. Koululla meitä odotti iloisia tuttuja kasvoja ja saimme kokea lämpöisiä halauksia ja yhteistä riemua. Eivätkä ainakaan vielä eivät ole soittaneet hakemaan tytärtämme koulusta väsymyksen vuoksi. Itse sain yllättäin ihanaa kahvi- ja kauppaseuraa koululta palatessani ja lähdin suoraa päätä ystäväni ehdottaessa myös latinotanssitunnillemme niillä vaatteilla mitä olin aamulla saattunut päälleni pukemaan :D Heittäytymään täällä oppii mahtavasti kyllä ja se, jos mikä taas kannatti!
Uneton Shanghaissa,
Tiina
Kommentit
Lähetä kommentti