Nukuttaessani kohta viisivuotiasta tytärtämme ymmärsin jotain. Hänen mielikuvansa Suomesta ja meistä siellä vastaa nyt lomamoodia: kesäkivaa ja joulunviettoa tiiviisti perheen ja ystävien kanssa. Kirsikoita kakusta. Hän kertoi minulle odottavansa, kun palaamme takaisin Suomeen ja voimme vaan olla yhdessä. En ollut tullut ajatelleeksikaan, että täällä asuessa Suomen lomilta on jäänyt hänelle mielikuva siitä, ettei Suomessa mennä päiväkotiin tai töihin.
Kotimaahan palaamisesta on tullut puheenaihe, sillä moni meille tärkeäksi tullut perhe on lähdössä aivan lähiaikoina takaisin kotimaihinsa. Pahin isku oli kuulla tammikuussa tyttäremme parhaan ystävän brasilialaisen Gabrielan Frozen-synttäreillä heidän juuri saaneen tietää paluusta takaisin jo huhtikuussa Shanghaissa yhdessä viettämänsä vuoden jälkeen. En välttynyt liikuttumasta, kun taustalla soi Let it go ja pienet prinsessoiksi pukeutuneet tyttäremme leikkivät loputtomasti yhdessä vaikka kaikki muut vieraat olivat brasilialaisia. Tuo brasilialainen perhe on täällä saanut sydämissämme aivan erityisen paikan. Saavuimme samaan aikaan vuosi sitten huhtikuussa ja tytöt näkivät tutustumispäivänä koulussa. Heillä synkkasi aivan heti. En ymmärrä vieläkään mikä oli se kemia, joka ensimmäisen katsekontaktin ja esittelyn jälkeen sai nämä portugalia ja suomea toisilleen leikeissä puhuvat ja toistensa kieltä ymmärtämättömät lapset sinkoamaan yhteiseen leikin maailmaan ensi hetkestä.
Ensimmäinen ajatukseni kuullessani näiden ainutlaatuisten ihmisten lähdöstä oli miten ja milloin kerron tyttärellemme. Myöhemmin kerroin, mutta samalla ymmärsin, ettei neljävuotias kykene täysin hahmottamaan muuttamisen ja lomalle matkustamisen eroa täällä - ihmisiä kun menee ja tulee sinne ja tänne. Tyttäremme suunnitteli ketä kutsuu synttäreilleen toukokuussa ja Gabin kohdalla jouduin kertomaan, ettei hän olisi silloin enää täällä. Tyttäremme jatkoi kutsulistaansa seuraavilla nimillä. Myös tyttäremme itävaltalainen ystävä Emilia perheineen tulee lähtemään heinäkuussa. Lista jatkuu lähialueen suomalaisilla, joista taitaa lähteä kesällä suurin osa. Tämä osa onkin expat-elämän vaikein osuus. Lähentyä niin monen yhdessä jaetun ja täysin eri maailmassa koetun mihinkään suhteutumattoman hetken jälkeen ja sanoa heipat tietämättä nähdäänkö enää. Viivan alle jää silti niin paljon enemmän sitä mitä täältä saamme kuin mitä joudumme pois antamaan.
Nautin tällä hetkellä elämästä täällä täysillä ja haluan ottaa kaiken Shanghaista irti. Kodinhoitajamme Duanista on tullut luottopakkini ja arkemme yhdessä toimii saumattomasti. Yhdessä ennakoimme paljolti lasten tarpeiden mukaan arjen pyöritystä. Monesti tajuan jonakin päivänä täältä lähtiessämme kaikista suurimman menetyksen olevan tuon ihanan aina hymyilevän, itseäni vain kaksi vuotta vanhemman ja suunnattoman pitkämielisen keijukaisen (jonka mustat paksut hiukset yltävät valehtelematta nilkkoihin saakka) menettämisen elämästämme. Tällaisia asioita olen alkanut miettiä, kun ympärillä ystävämme pakkaavat elämäänsä takaisin konttiin tai lentorahtiin. Ja jäähän tänne moni niin läheinen ja tärkeä ihminen <3
Asiat täällä on kaikin puolin hyvin. Toki kauan odotettu kevät, ilman lämpeneminen ja saasteiden väheneminen saisi jo vihdoin koittaa vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen sateisen jakson jälkeen. Asiasta kukkaruukulle kuten tapanani on (sen lisäksi, että toistelen TÄÄLLÄ-sanaa 😆) hammaslääkärissäkin kävimme Shanghai Family United -klinikalla ensin tyttäremme ja sen jälkeen minä. Nuorempi meistä taisi olla se reippaampi omassa hammmastarkastuksessaan, jossa hänen hampaansa puhdistettiin ja fluorattiin. Häntä hoitaneen intialaisen paljon tieteellisiä julkaisujakin tehneen naislääkärin ohjeen mukaan täällä lasten olisi hyvä käydä näyttämässä hampaansa puolen vuoden välein ja aikuisten vuoden välein. Mehän juomme nyt pullovettä ja Suomessa totutut mineraalit hanavedessä puuttuvat meiltä täysin. Noh, siitä tai muusta johtuen minulta löytyikin hampaiden miniröntgenissä pieni reikä, jota en uskaltanut antaa vielä paikata tai antanut ottaa laajempia rötgeneitä. Sen verran pelotti ensikosketus hammaslääkäriin täällä 😁. Sain kyllä kiinalaiselta mieshammasläkäriltä elämäni hellävaraisimman hampaiden puhdistuksen, sillä teroitin hänelle kuinka pelkään hammaslääkäriä ja sitä infernaalista kipua, jonka alahampaideni puhdistus tuottaa. Ei sattunut sitten kertaakaan - toivottavasti tuli kuitenkin puhdasta 😃.
Sunnuntaina saamme siskoni tyttären tänne perheineen vieraaksemme ja pääsemme itsekin toivottavasti heidän kanssaan taas vähän turisteiksi paljon tarjoavaan kaupunkiimme.
Shanghain sakeasta ilmasta halauksin,
Tiina
Kommentit
Lähetä kommentti