Matkustimme koulun kevätlomaksi Shanghaista Japanin lomasaarelle Okinawalle huhtikuun ensimmäiseksi viikoksi. Lento Pudongilta Okinawalle kestää alle kaksi tuntia ja perillä odottaa kaunis ja vehreän värikäs japanilais-amerikkalainen saari. Ehdottomasti parasta saaressa on sen havaijimainen luonnonkauneus, siisteys ja RUOKA.
Etelässä sijaitsevalta Nahan kentältä ajoimme noin reilun tunnin taksimatkan hotellillemme saaren luoteisosaan. Tiesimme jo ennalta, että saarella usein tuulee kovaa ja lämpötilat huhtikuun alussa olivat vielä viileähköt 14-24 astetta kovan tuulen kera. Se ei toki meitä haitannut, koska lomamme kauniilla saarella oli oikein onnistunut! Paras aika matkustaa lämpölomalle Okinawalle olisi varmasti kesäkausi ennen loppukesällä alkavaa taifuunikautta, joka siis taifuunin toteuduttua perui aikaisemmin suunnitellun matkamme Okinawalle lokakuun alussa.
Saari oli pitkään toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaisten hallussa mikä näkyy monella tapaa saarella ja sen katukuvassa. Havaijilaishenkeäkin oli Okinawalla ihan huomattavan paljon. Amerikkalaisilla on edelleen saarella suuri tukikohta ja toista juuri rakennetaan, taisteluhelikopterit ja -koneet lentävät tiheästi taivaalla. Tästä syystä Okinawalla asuu myös paljon amerikkalaisia sotilaita perheineen. Osassa paikoista kelpaa edelleen Amerikan dollarit eikä niin kovin kauaa sitten japanilaiset tarvitsivat vielä passit matkustaakseen saarelle.
Okinawa taitaa olla yksi parhaimpia skorklaus- ja sukelluskohteita maailmassa ja koralliriutat alkoivat meidänkin hotellimme rannassa suurinpiirtein siitä mistä merikin. Värikkäitä kaloja näki ihan rannasta saakka. Paljon näimme myös porukkaa vesille lähtemässä. Itseämme olisi kovasti kiehtonut saapuessamme saarelle maaliskuun lopun puolella valaskatselumatka merelle. Tästä olemme haaveilleet siitä asti, kun menimme naimisiin Havaijilla vuonna 2011. Silloin olimme vielä kaksin, mutta Havaijilla oli kesä ja ryhävalaat vaeltavat sinne talvella. Kaliforniaa vuonna 2013 kiertäessämme päiväaikataulumme oli puolestaan liian tiukka valasvenematkalle Montereysta. Kyseltyämme mahdollisuuksista tulimme siihen tulokseen, että yhteen suuntaan parin-kolmen tunnin merimatka pienten kanssa ei ole järkihommia, kun okinawalaiset aikuisetkin kertoivat merenkäynnin olevan niin kovaa, että paha olo iskee koko ajan vuorotellen valaiden ihastelun kanssa.
Saari tarjoaa fantastisia herkkuja japanilaisesta, amerikkalaisesta ja kiinalais-taiwanilaisista keittiöistä. Söimme paljon sushia, teppanyakia (ruoka valmistetaan asiakkaan silmien alla kuin suurella paistinpannulla), tacoriisiä ja ah, vaikka mitä! Meillä kävikin aika tuuri sillä suoraan hotelliltamme lähti katu, joka oli täynnä loistavia ravintoloita ja huomasimmekin heti aluksi, että iltaisin niihin on turha kuvitella pääsevänsä ilman varausta. Niinpä varasimme koko viikoksi herkutteluja eri ravintoloissa. Saarella syödään merenantimien lisäksi todella paljon taiwanilaiseen ja kiinalaiseen tyyliin sikaa ja varmaankin jenkki-japanilaisvaikutteiden vuoksi nautaa.
Kätevin tapa liikkua saarella olisi vuokrata auto, mutta vuokraaminen vaatii sen verran peperihommia etukäteen, että meiltä jäi pirssi vuokraamatta. Kentältä pääsee hotellille japanilaiseen tyyliin kätevästi ja edullisesti bussilla, jos sattuu aikataulut sopimaan. Taksilla liikkuminen on varsin kallista ja taksi olikin meidän ainoa vaihtoehtomme pienten lasten ja aikataulujemme kanssa. Onneksemme saimme ensimmäistä kertaa hotellillemme taksin tilatessamme aivan mahtavan persoonan ”Moton” kuskiksemme. Hän oli leppoinen saarella syntynyt vanha mies, joka kertoi meille matkat saaresta kaikkea mielenkiintoista. Moto odotteli meitä kun kävimme merimaailmassa, ananasfarmilla, amerikkkalaisessa kylässä ja ostoskeskuksessa.
Hotellimme oli hyvä ja varsin japanilainen - sijainniltaan kaukana etelästä, missä on saaren tihein asutus. Aamupalalle jonotimme joka aamu noin puoli tuntia, mutta kun aamiaiselle pääsimme oli laatutaso ja ruokien riittävyys japanilaisen täsmällisesti kohdillaan. Oikeastaan kaikki tuntui hotellilla maksavan erikseen, sillä kuntosalista ja sisäuima-altaastakin piti maksaa eikä oman altaan aurinkotuolitkaan olisi ilmaisia olleet, jos ulkona olisi tarjennut auringossa olla. Salilla ei esim. penkkiä saanut käyttää, koska sehän olisi aivan liian vaarallista tavalliselle ihmiselle. Hotellimme spa oli ihana japanilaistyylinen istumasuihkuin varusteltu ja hyvin hallittu kokonaisuus. Hauskimpana piirteenä tatuoinnit tuli peittää ja siellä uimavalvojasedät hieman vaivaantuneina vetivät minunkin alaselkääni teippiään.
Luin juuri ennen lähtöämme Hesarin kolumnin siitä kuinka syvänveden airokalat ovat alkaneet nousta Japanin rannikolle. Sama ilmiö oli tapahtunut vuotta ennen Aasian tuhoisaa 2004 vuoden tsunamia. Japaniin odotetaankin jo vuosia laskennallisesti myöhässä olevaa supermaanjäristystä ja -tsunamia. Aiheeseen perehdyttyäni olin jo valmis perumaan matkan, mutta japanilaisen ystäväni kanssa puhuttuani rauhoituin. Kauniin ja ihanan Japanin sisäänkirjoitettu asia vain ovat nämä luonnonilmiöt ja ennusteita tulee kuulemma jatkuvasti. Asian kanssa on vain elettävä. Silti varasin hotellihuoneemme vähintään viidenteen kerrokseen, josta ylöspäin ”normaalin tsunamin sattuessa” olisi realistinen mahdollisuus selvitä ja kuulostelin hieman huoli takaraivossa ahkeraan musiikilla testattua kovaäänisistä rakennettua varoitusjärjestelmää saarella. Olin toki opiskellut myös super- ja megatsunameista, jotka pyyhkisivät Okinawan kokoisen saaren mennessään. Kannatti kuitenkin mennä ja menisin uudelleenkin koska vain, Japaniin ja Okinawalle siis vahva matkustussuositus!
Japanissa muuten on yleistä, että perheissä on vain 1-2 lasta, mutta Okinawa on selkeästi rennompi mesta ja perhekokoonkin mahtuu ihan normaalisti 3-4 lasta. Lasten kanssa Okinawa on siis oikein mukava paikka matkustaa eikä kukaan katso ravintolassa pahasti lasten kanssa illastavia. Japanilaisiin lattialla istuttaviin pöytiinkin oli muuten hauskat matalat syöttötuolit tarjolla :D!
Moto muuten kertoi meille muun muassa, että saarella järjestetään edelleen härkätaisteluita, joita hänkin on useasti käynyt katsomassa, mainoksia ja areenan näimmekim. Koiratappelut on lopetettu kymmenen vuotta sitten, kukko- ja skorppionitaistelut viisi vuotta sitten. Saarella on siis vähintäänkin erikoisia piirteitä.
Arigato gosaimas on japaniksi kiitos, muut osaamani sanat ovat konnichiwa eli päivää ja aikoinaan rakkaan kollegani ja ystäni minulle Tokion työmatkalle opettamat sanat onaka ippai (vatsa täynnä) ja oishi (herkullista). Näitä vähiä japanin sanojani käytin taas ahkerasti ;)! Kumartelu tarttuu Japanissa aina ja rakastamme japanilaista ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta kaikessa kovin paljon.
Idän terveisin,
Tiina
Kommentit
Lähetä kommentti