Äkkilähtöjä

En ole kirjoitellut blogiin hetkeen monestakaan syystä. Toukokuun lopun täytti tyttäremme viisivuotisjuhlat ja niiden suunnittelu, hänen tanssikoulunsa kevätnäytös ja äkkilähtö Taiwaniin mukaan mieheni työmatkalle. Tosin vielä nopeammin sen jälkeen lähdimme tyttöjen kanssa kesäksi Suomeen. Asuinalueellamme ja tyttäremme koulussa alkoi tuhkarokkoepidemia, joka sai minut tekemään heti Taiwanista palattuamme päivässä päätöksen lähteä mieheni mukana seuraavan aamun lennolla Suomeen. Tilaakin yleensä niin täydeltä lennolta onneksemme sattui löytymään. Epidemia on onneksi jo rauhoittunut, mutta sen aikana koulussa suljettiin luokkia ja kiellettiin tapaamasta muita myös vapaa-ajalla tai astumaan leikkipaikoille tms. mikä olisi tarkoittanut tyttöjemme kanssa hullunmyllyä neljän seinän sisällä Shanghain kuuman kosteassa kesäkuussa. Halusin tulla myös heti Suomeen antamaan toisen MPR-vahvisteen pikkuisellemme sen sijaan, että olisin antanut häneen pistää Shanghaissa paikallisia rokotteita. Onneksi ehdimme juhlia tyttäremme synttärit ja kotimme täyttyi elämäämme vuoden aikana tulleista uusista tärkeistä ihmisistämme, joista osa palaa kesän aikana kotimaihinsa ja voimme vain toivoa vielä tapaavamme. Myös koulussa meiltä jäi sanomatta hyvästit tyttäremme ihanalle irlantilaisopettajalle ja muutamalle luokkakaverille. Sydän rikki lähetin viestejä ja yhteystietoja ihmisille, joille jäi sanomatta heipat kuskimme kiikuttaessa koululle palauttamatta jääneet koulun kirjat, oppimiskansiot ja pienet muistamiset aivan ylivertaiselle opettajalle. Ensi syksynä tyttäremme aloittaa Shanghaissa ekaluokan uuden opettajan huomassa, mutta toivottavasti saman luokan kanssa. Lähtö Suomeen oli siis vähintäänkin nopea ja ristiriitainen. 

Takaisin Taiwaniin. Taipei oli Honkkaria muistuttava turvallisen ja kivan tuntuinen kaupunki. Ruoka oli hyvää - silti osin kuin pystyin siitä nauttimaan nimittäin perheessämme riehui jälleen jokin vahva vatsavirus. Seuraaville lomille ajattelimme vertailla sairaalat hotellien sijaan, tuli nimittäin paikalliseen adventistien hoitolaan tutustuttua. Yllätyksekseni se oli myös Aasian sairaalakokemuksistamme huonoin ja aloin jo katua, että koskaan menimme paikkaan loman pelastamisen toivossa. Nuhjuisessa sairaalassa olisivat melkein väkisin ottaneet 1,5-vuotiaamme tiputukseen ja minulle lääkäri laukoi lähes suoraan, ettei varmaan kannattaisi asua Kiinassa, kun ei kerran elimistö sitä kestä.

Noh, ehdimme kuitenkin nähdä keskeisen majoituksemme ansiosta keskustan, korkeimman rakennuksen Taipei 101:n, legendaarisen Grand Hotelin sekä syödä alkuperäisessä Din Tai Fungissa Xinyi Roadilla maailman parhaita dumplingeja ja Aquatic Addiction Developmentin sushibaarissa ”suoraan merestä” -tuoreita susheja.

Huikein kokemus matkallamme oli kuitenkin, kun ajoimme tunnin taksilla Pingxiin lähettämään toiveemme taivaalle maalattuamme ne valtavien paperilyhtyjen kylkeen musteella. Pienessä kylässä junanraitelta lähetimme perheemme lyhdyn välillä kovaa lähestyviä junia väistellen. Toivottavasti toiveemme toteutuisivat <3.

Koettiinpa muuten heti ekana reissupäivänämme sellainenkin erikoisuus kuin ilmaohjushyökkäysharjoitus. Kaikkien oli hakeuduttava sisätiloihin, kun varoitusääni alkoi soida ja puhelimet piipata varoitusviesteistä rajun ukkoskuuron alkaessa samalla kellonlyömällä. Se mikä jäi näkemättä Taipeissa oli upea näkymä kaupunkiin Elephant Mountainilta, mutta tyttöjen kanssa olisimme tarvinneet rinkat patikoidaksemme paikalle ja toisekseen vatsapöpön kanssa on jokseenkin jännittävää matkata luonnonhelmaan.

Suomen aikaistunut kesäloma lasten kanssa on ollut aivan ihana päätös. Toki on tuskaista ikävöidä vasta heinäkuuksi lomalle saapuvaa miestäni, mutta muuten tämä oli vain ja ainoastaan oikea päätös. Pää ja päivät ovat olleet niin pyörällä kaikesta, että vasta nyt rauhoitun kirjoittamaan tämän pätkän valoisassa kesäillassa.

Onnellista kesää kaikille, pitäkää huolta <3

-Tiina