Tunteita ja tuoksuja
Kerroinko viime syksynä osmanthuksista. Noista idän huumaavan tuoksuisista keltakukkaisista puista, joiden tuoksua alan jo Shanghain kostean kuumassa ilmassa nuuskutella. Nuppuja ei vielä näy, mutta lupausta niistä ilmassa selkeästi on. *edit: tänään huomasinjärkytyksekseni, että ne kaiketi ovatkin jo kukkineet! Ilmankosteus on huomattava ja heti tänne tullessani ihoni ja hiukseni alkavat voida paremmin. Tosin kesän jäljiltä eilen koulukyydiksi pyöräkellaristamme kaivettujen polkupyöriemme renkaat olivat paksun homeen peitossa.
Täältä haluan aina muistaa trooppisen lämmön, jota säestää sirkkojen ja sammakoiden konsertti. Äänien kakofoniaan täällä tosin kuuluu myös kovaääniset ja liian kovalla oleva musiikki, rakennusäänet ja skoottereiden tööttäily.
Sää yllätti ulkonaliikkujan
Vaikka täällä on jo yli vuoden asunutkin, edelleen nämä Shanghaille tyypilliset ”mielialan muutokset” pääsevät yllättämään. Moody as Shanghai weather meinaa sitä, että koulusta lapsia hakiessa porottaa kuuma aurinko ja seuraavassa hetkessä kuskin lähdettyä luvalla tai suorastaan kehoituksesta kotiin sitä suurin piirtein uikin jalkakäytävillä, kun vettä on piiskaa vaakasuunnassa kovan tuulen kanssa niin, ettei kadut vedä. Sama kävi viimeksi eilen myös ilmanlaadun kanssa, kun koululle mennessä ilmanlaatu oli hyvä ja hupskeikkaa hetkessä terveydelle haitallinen. Pyöräilin kotiin koulultaa yrittämällä pidättää hengitystä ja niin sanotusti ”pintakaasulla” minkä seuraksena taisin haukkoa henkeä sitäkin syvempään ja sen kyllä tunsin keuhkoissani. Jos vaikka nyt opettelisi pakkaamaan vakiovarusteekseen hengitysmaskin, AINA.
.. ja ruuhka. Yht’ äkkiä sitä muistaa taas asuvansa ehkä maailman isoimmassa kaupungissa, kun jumiutuu pitkästä aikaa ruuhkaan ja voi unohtaa aikataulut.
Ruoka naisenkin tiellä pitää
Aina ei saa mitä tilaa, sillä Kiinassa usein kannattaa kerralla ottaa isompi satsi haluaamaansa tuotetta - seuraavalla tilauskerralla se vaan saattaa olla loppu etkä hetkeen, jos koskaan, saa jotakin mitä vakiona jo totuit ostamaan.
Miehet, jotka käärivät itselleen napapaidan
Kyllä, näyn unohtaa aina kuumimman kesäkauden ulkopuolella, mutta niin sitä vaan on taas selitetty lapsille miksi jo varttuneemmat sedät kulkevat paita vatsan kohdalta ylös käärittynä helteessä.
Homma toimii
Kotiinkuljetuksella täällä saa hetkessä ovensa taakse uudet juoksukengät tai aamun kaurapuurohiutaleet lähikaupasta. Lompakkoa en edes kanna mukana, koska maksaminen tapahtuu kokonaan puhelimella.
Mieheni ja vanhempi tyttäreni uusivat juuri Suomen konsulaatissa passinsa ja toimitus oli nopea: vain neljä arkipäivää! Passien uusinta kannattaakin kuulemma tehdä mielummin Kiinassa kuin Suomen lomilla, sillä työ- ja oleskelulupien siirron sujuvuuteen tällä on kaiketi isokin merkitys.
Viimeinen lento
Tuli sitten todistettua sellainenkin tapahtuma iltalenkillä mieheni kanssa lähiseudullamme, että porukkaa alkoi tulla meitä vastaan mukanaan hanhia. Hanhia käsissä, laukuissa, puskissa ja kadulla. Osa hanhista oli jo elämänsä tuolla puolen kaulastaan kannettuna ja onnettomammat yksilöt sitten vaakkuivat henkensä pitimiksi, kun niitä sullottiin laukkuihin tai jaettiin siitä ison linja-auton tavaratilasta porukalle. Täällä saattaa nähdä huippuunsa hiottua kehitystä tai sitten jotain juuri tällaista. Eläinrakkaalle ihmiselle tämä oli todella sielun irti repivä kokemus.
Oikeasti on aivan ihanaa olla kivan ja pitkän Suomen kesäloman jälkeen takaisin täällä ja aloittaa taas perheen arkirytmi - tosin ehkä rennompana kuin ennen tätä kokemusta. Ulkona paistaa aurinko, lämpöä on yli 30 ja minä toimin nyt unialustana tänään kuumeessa heränneelle pikkuisellemme. Sään sijaan tulee taas tsekattua ilmanlaatua ja verkossa mikään ei pelitä ilman veepeeännää. Tuttu ilmanpuhdistinkauppa on hävinnyt kesän aikana taivaan tuuliin ja hulppea klubimme uima-altaineen on vihdoin käytössämme. Ihana ayi Duan häärii apunamme ja ykkösluokan brittikoulussa aloittanut tyttäremme ahkeroi päivät koulussa ja kolmena päivänä viikossa taidekerhossa, uinnissa ja voimistelussa koulun jälkeen. Ystäviä, leluja ja tottuna juttuja täältä oli jo ehtinyt tulla kovasti ikäväkin. Back to normal siis!
Zàijiàn eli näkemiin,
Tiina
Kommentit
Lähetä kommentti