Kirjoitan tervehdystäni teille Shanghaihin pikku hiljaa laskeutuvasta syksystä. Aamuisin avatessani paksut vaaleat samettiverhot kodissamme minua tervehtii viileä tuulahdus ikkunalasien raosta. Puiden lehdet alkavat vaihtaa väriään ja katuja kauniisti erityisesti Shanghain ranskalaisalueella kehystävät vaahterat tiputtavat jo lehtiään. Lämpöä päivisin on vielä ollut noin parikymmentä astetta lämmön laskiessa illoiksi ja öiksi 15 asteen molemmin puolin. Pitkään jatkuneiden kauniiden aurinkoisten päivien jälkeen meidät yllätti aamulla vesisade ja sakeaksi muuttunut saastesumu, mutta onhan jo marraskuun puoliväli. Herätessäni tsekkaan talvea kohti mennessä entistä tarkemmin ilmanlaadun ja sen ennusteet - odotettavissa on enemmän vaarallisen pölyn peittämää ilmaa. Olen tätä kirjoittaessani matkalla mieheni ja nuoremman tyttäremme kanssa Pudongin puolelle jokea uusimaan oleskelulupiamme vietyämme esikoisemme ensin kouluun. Tämän jälkeen käymme räätälillä sovittamassa teettämiämme vaatteita, joista myöhemmässä postauksessa lisää. (Voin muuten lämmöllä suositella South Bund Soft Spinning Material Marketilla LuJiaBang Lu:lla räätäliä numero 127 Faye design. Teetin itse heillä jo toisen iltapuvun, mieheni sai mittatilaustyönä puvun ja kolme uutta kauluspaitaa aivan naurettavan halpaan hintaan.)
Pitkään jatkunut ShangHIGH-fiilikseni on taas saanut seurakseen enemmän myös ShangLOW-tunteita. Siskojeni ja ystäviemme vierailu ja kohta koittava mieheni perheenjäsenten vierailu nostavat monenlaisia tunteita pintaan. Kaikesta ei blogiin ole tarkoituskaan kirjoittaa, mutta jännällä tavalla tunnelmiin täällä vaikuttaa vieraisiin liittyvä ilo, odotus ja jännitys, joka vaihtuu pienimuotoiseen depressioon ja tyhjyyteenkin vieraiden lähtiessä. Kai lähdöt on aina vaikeampia niille, jotka jää - Suomeen tai Kiinaan. Lähtijällä on kuitenkin edessään matka ja muutos toiseen ympäristöön. Kaksi viikkoa sitten vietettiin rakkaan kummipoikamme ristiäisiä ja tyttöjen kanssa katsottiin tippa linssissä Skypen suhruiselta ruudulta, kun muut perheessä - mukaan lukien Suomessa työmatkalla ollut mieheni sylikummin roolissa - saivat pidellä pientä ja juhlia häntä yhdessä. Tunnemyrskyistä olen kirjoittanut ennenkin ja lähinnä siksi, että ne tuntuvat olevan niin normaali osa vieraassa maassa asuvien komennuslaisten arkea hyvässä ja pahassa. Välillä tuntuu, että someen postaan vain siirappia ja kaikki hyvin -meininkiä, taustalla kuitenkin on paljon muitakin sävyjä. Tunteiden vuoristoradan eläminen ja tavallisen arjen syrjään kiinni pääsy taitavat olla ainoat keinot haastavampien aikojen kanssa.
Arkea vieraidenkin lomassa ollaan toki eletty. Lisäpuhdetta täällä saa aina tavalliseen arkeen, koska Kiina. Viimeisen viikon olen etsinyt kiven koloistakin laktoosittomia tuotteita esikoisellemme, joka on jo pidempään valittanut vatsakipuja ja lopulta haettuani hänet koulusta kesken päivän diagnosoitiin hänet lääkärissä laktoosi-intolerantiksi. Laktoosittomat maidot tuntuvat olevan loppu lähestulkoon joka paikasta nettikaupoista (alueemme pienistä kivijalkakaupoista on niitä turhaa edes etsiä) ja kiinalainen ystävämme onkin tilannut meille ranskalaista maitoa netistä TMallin ja Taobaon kautta. Epermarketista löytyi laktoositon voi ja tuorejuusto, joka tosin on tähän asti vielä ollut loppu tilauksia tehdessäni. Onneksi Suomesta saamme vieraidemme mukana laktoosisieppareita ja kalsium-tabletteja laktoosittomia tuotteita kissojen ja koirien kanssa metsästäessämme. Voi, miten Suomessa hyllyt notkuisivat laktoosittomien tuotteiden valikoimista! Ruuasta puheenollen samalla esille nousi taas ruuan aitous Kiinassa ja se, että tietääkseen edes vähän paremmin lähteiden ja tuotteiden luotettavuudesta pitäisi osata kiinaa. Puhuin asiasta paikallisen ystäväni kanssa ja päätin taas vain antaa asian olla, sillä olen murehtinut sen jo niin monta kertaa, että aiheesta saamani stressi on varmaan haitallisempaa kuin hyväksyä asiat, joille ei voi mitään. Kuten ei voi palmujen latvaan isoilla letkuilla kaduilla ruiskutettavalle hyönteismyrkylle, jota tuuli piiskaa mukanaan päin naamaa. Hyviäkin asioita on taas ollut paljon. Ihana ayimme Duan on opetellut viime aikoina tekemään kermaista lohikeittoa suomalaiseen tapaan ja eilen hän katsoi mallia miten tein uunilohta ystäväni meille Costcosta kalastamista Atlantin lohista. Tytöt söivät herkkuruokiaan monta lautasellista. Nam! Pohjoismaista isänpäivää vietimme kahden ystäväperheen kanssa Westinin legendaarisella brunssilla Bundin sydämessä, muistoja taisi jäädä niin lapsille kuin aikuisillekin.
Mieheni työnantaja järjesti muuten pari viikkoa sitten hauskan tiimipäivän, johon oli komennuslaisten perheetkin kutsuttu. Yhdessä isolla porukalla lapset tantereella mukana pelasimme pariin otteeseen useamman matsin lasersotaa ulkokentällä sekä söimme veden äärellä itsegrillattuja ruokia tofusta kasviksiin, lihoihin ja sieniin. Päivään kuului myös kajakki-melontaa ja illallinen kiinalaisessa pyöreässä pöydässä. Päivä oli kerrassaan hauska elämys!
Viisivuotiaalle brittikoulussa ekaluokkaa käyvälle esikoisellemme tulee läksyjä kerran viikossa keskiviikkoisin. Teemme kirjoitus- ja lukuharjoitukset sekä laskutehtävät aina maanantaisin palautettaviksi. Sen lisäksi yritämme lukea englanniksi ja suomeksi niin paljon kuin ehdimme. Uinnissa esikoisemme harjoittelee tällä hetkellä vapaata ja selkäuintia, jonka jälkeen hän voisi valmentajan mukaan osallistua koulun uintijoukkueen trialeihin alkaakseen uimaan halutessaan kilpaakin. Voimistelussa hän harjoittelee innoissaan ja ahkerasti tällä hetkellä päälläseisontaa. Siinä onkin jo aika paljon arkea rytmittävää tekemistä, minkä vastapainoksi olen huomannut tyttäremme kaipaavan jopa leikkitreffien tilalle vapaata lataus- ja palautusaikaa. Väsymys ja koulun vaatimukset aikatauluille ja käytökselle näkyvät usein purkauksina kotona. Voi siis olla, että uintijoukkueen sijaan tiputammekin kevätlukukaudeksi yhden koulun jälkeen olevista harrastuskerroista pois.
Pikkuisemme täyttää ihan pian kaksi ja menee jo täysillä mukana muiden leikeissä omana hauskana persoonanaan jutellen ja omaa agendaansa touhuten. Joulukuussa hänenkin olisi tarkoitus aloittaa pienten ryhmässä brittikoululla ja minulle onkin yht’äkkiä iskenyt jännä fiilis siitä miten minä nyt voin tuon ihanan hauskan höpöttäjäni päästää pois pesästä. Toki samalla tiedostan miten arvokasta monikulttuuriseen kielikylpyyn ja sosiaalisempiin tilanteisiin pääsy tuolle rohkealla pikkuisellemme jo on. Ja ehkä alan itsekin kaivata jossakin muodossa lisää kehittävää aivotyötä päiviini.
Iloinen pilkahdus syksyyn oli taas lokakuun viimeisenä päivänä vietetty halloween, jota täällä juhlitaan monessa muodossa. Lasten ilo karkki vai kepponen -kierroksella on jotain niin ihanaa ja upeasti koristellut asuinalueet tarjoavat kokemuksia aikuisillekin.
Tunnemyrskyjen ristiaallokoista,
Tiina
Kommentit
Lähetä kommentti