Aloitimme ihka ensimmäisen Thaimaan lomamme Etelä-Thaimaan mantereelta Khao Lakista. Khao Lak on rento ja vähemmän turistoitunut kohde Thaimaassa. Khao Lak kärsi vuonna 2004 Thaimaassa pahiten tsunamista ja on siksi lähes kokonaan uudelleenrakennettu. Kuulimme melkoisia pelastumis - ja pelastamistarinoita matkallamme. Yksi sympaattinen kuskimme oli työskennellyt hotellin aulassa ”ison aallon” tullessa ja oli ehtinyt juosta pelastamaan altaalta viisi ihmistä kunnes ei enää päässyt aulasta uimatta ja tolpista kiinni pitämättä liikkumaan. Valokuvissa ihmisiä kuvaa tapahtumaa ja lopulta juoksee valtavaa mantereella lähes viittäkymppiä etenevää vesimassaa pakoon. Kuolleita oli ollut kaikki paikat täynnä, myös se hotellimme aula. Hiljaiseksi vetää miettiä miten niin kaunis meri voi muuttua kymmenmetriseksi mantereelle uivaksi hyökyaalloksi ja viedä 40 minuutissa lähes 300 000 ihmisen hengen. Tsunamista tai sen mahdollisuudesta ei kukaan tiennyt vuonna 2004 ja nyt sen vaaraa varten on rakennettu isot systeemit merenalaisten maanjäristysten havainnointiin ja hälytysjärjestelmät varoittamaan ajoissa, jos odotettavissa on tsunami.
Tsunamin muistomerkillä kuvainnollisesti aallon sisällä
Pääelinkeinoja turismin lisäksi perinteisesti on olleet lopputuotetta puun kylkeen iskettyihin kuppeihin valuttavat kumipuut, palmuöljy ja kalastus. Näistä kertonut kuskimme vei meidät myös pienelle cashew-pähkinätehtaalle, jossa meille selvisi kuinka valtavan suuri työ vaaditaan yhdenkin pähkinän saamiseksi syötäväksemme. Pähkinät poltetaan ja ne leikataan käsityönä, jolloin niistä irrotetaan sisältä tuleva myrkyllinen öljy. Tämän jälkeen ne poltetaan uudestaan ja vielä kuoritaan siihen muotoon, jossa olemme ne lopulta tottuneet näkemään. Ehkä yksi reissun mielenkiintoisin anti oli tämä pieni nyrkkipaja.
Cashew-pähkinöiden avaus ensimmäisen polton jälkeen
Ajellessamme tsunamimuistomerkille kuljettajamme kertoi thaimaalaisten myyvän kotejaan linnunpesätehtaiksi, jos pieni lintu valitsee alkaa pesiä talojen sisään. Pesiä myydään Kiinaan siellä suosittua linnunpesäkeittoa varten. Kummitusmaisia nuo muumioituneet rakennukset.
Linnunpesätehdas
Kuvassa maksimissaan 15 päivän ikäisiä konnia, joita punnittiin ja mittailtiin kaveri kerrallaan
Khao Lakista matkasimme vielä kiireiseen ja villiin Phuketiin Patong Beachille. 2,5 tunnin ajomatkalla vierailimme merivoimien tukikohdassa, johon sotilaat pelastavat vasta-syntyneitä ja haavoittuneita kilpikonnia Similan saarilta ja palauttavat ne takaisin, kun ne on tarpeeksi hyvässä kunnossa selvitäkseen luonnossa. Ihan hyvä paikka, kun tarkoitus oli todella pelastaa eläimiä. Kartan nimittäin todella paljon eläinten kaltoinkohtelua enkä halua paikkoihin, joissa eläimet on vangittuina ja ihmisten leluina. Valitettavasti tätä Thaimaassa näkee tapahtuvan esimerkiksi norsuille ja tiikereille.
Patongilla on kova syke: musaa täysillä pamputtavia disco-tuktukeja, happy endingiä huutavia hierontapaikkoja, joista naiset repivät miehiä kadulta mukaansa, ravintoloita, värikkäitä baareja ja tatuointipaikkoja. Menon voisi todella tiivistää yhden baarin tiskillä notkuneiden kuvankauniiden thaimaalaisten viihdyttäjänaisten paidan printtiin ”you only live once”. Kiinnitin huomiota hotellimme altaalla myös toyboyhin, joka viihdytti emäntäänsä, miehillä taisi olla muutamallakin maksettua hotelliseuraa altaalla mukana.
Thaimaan parhautta olivat ihanat mausteiset ruuat, pilkkahintaiset mutta niin mahtavat thai-hieronnat, ystävälliset ihmiset ja upea luonto sekä temppelit väreineen. Kukkien väriloisto ja matelijoiden koko kertoo kyllä mestan trooppisuudesta. Thaimaassa oli paljon myös aivan ihanaa intialaista ruokaa ja löysin uuden intialaisen annoslempparini dal makhanin, jossa on rukeassa mausteisesaa liemessä linssejä - nam! Thaikkuruuista eniten tykkäsin mausteisista thai-salaateista, jättirapukeitosta, curryista ja pad thaista. Mikä makumatka, kun kaikki oli hyvää ja joka päivä sai tuoreita makeita aivan taivaallisen hyviä hedelmiä.
Ikimuistoisimpana reissultamme jäi mieleen tuk tuk -ajelumme, jossa elimme ehkä vähän reunalla. Halusin kuljetuttaa perheemme Phuketin saaren eteläkärkeen kauniille rauhallisemmalle rannalle ja onnistuin valitsemaan taksia kaduilta viuhtoessani kyydiksemme jonkun ehkä Patongin vanhimman tuktukin. Elettiin kyllä aika reunalla, kun meinasi 40 minuutin matkalla mäkisellä kallionreunalla monta kertaa potku romusta loppua ja alamäissä vaan toivoin, että jarrut kestää. Sama avulias kuski tietysti halusi odottaa ja ajaa meidät takaisinkin, joten eihän tarjoukseen voinut kuin suostua. Ikimuistoinen kokemus tämäkin.
Kyllähän tämän takia nyt vähän kannatti jännitystä elämään hankkia, Hat Naihan Beach
Phuketin kentällä nähtiin vain muutamalla ja Finskin koneessa ei kellään maskeja. Phuketissa mitattiin kentällä kaikilta kuumeet ja meitä haastateltiin check-inissä, kun meillä vain paluu Suomeen ilman menoa ja katselivat Kiinan viisumeita ja leimoja meidän passeista. Koneessa porukka yski sitäkin enemmän ja ilman mitään suojaa. Kaikille jaettiin THL:n tiedote koronaviruksesta suomeksi ja ruotsiksi. Kentällä ei mitään seulontaa ja maski ehkä kahdella.
Thaimaa vei sydämiimme ja loma jäänee nyt komennuksemme viimeiseksi, sillä paluulennon otimmekin Phuketista Suomeen ja peruimme taudin pelossa muutaman päivän visiitin Bangkokiin ja sieltä Shanghain kotiin. Seuraavat viikot näyttävät palaammeko vielä ainakaan perheenä Shankkuihin vai oliko tämä tältä osin nyt tässä. Haavelistalleni Aasiasta jäivät vielä ainakin Kioto ja Bali, mutta ehtii niihin myöhemminkin.
Terveisiä Finnairin sinisiltä siiviltä,
Tiina
Ps. Hyvä thai-mies on muuten kuulemma käynyt sekä armeijan että ollut munkkina, niin oli tehnyt myös se aivan sympaattinen Khao Lakin kuskimme. Munkkiuteen riittää vaikka viikko, kunhan on kokeiltuna :D
Kommentit
Lähetä kommentti