Koronaviruksen myötä meille kaikille on yhä selvempää ettei ole vain meidän ja heidän ongelmia vaan olemme tässä maailmassa kaikki yhdessä. Ei voi hyvällä omalla tunnolla ajatella, että onneksi se on vaan siellä ja me ollaan turvassa täällä kaukana. Koronavirus ei myöskään ole kaikkien kiinalaisten syy eikä koko kansa syö muurahaiskäpyä tai lepakkoa, jos se nyt sellaisesta liikkeelle lähti. Aika harva varmasti haluaisi aiheuttaa tällaista maailmalle ja tuntuu aivan pahalta, jos kansaan liittyvää yleistämistä tapahtuu. Tuntuu kuin olisin yksi kiinalainen muiden joukossa tässä tilanteessa. Suurimmalla osalla ei ole mitään tekemistä epidemian kanssa. Yhteisöllisyys ja toisten auttaminen on harvinaisen kaunista nähtävää tällaisessa poikkeustilanteessa. Toivottavasti yhteisöllisyys toteutuisi myös Suomessa yli kulttuurirajojen.
Koirat jumissa Kiinassa
Jo yli kuukausi on kulunut siitä, kun meidän piti palata kiinalaisen uudenvuoden lämpölomalta takaisin Shanghaihin. Vaikka Suomen rajat on ainakin vielä auki paluumatkustus maailman virustilanteessa ja kahden viikon kotikaranteeniin ei houkuta. Finnairkaan ei lennä ainakaan ennen toukokuuta Kiinaan ja samaa reittiä lentävällä kiinalaisella Juneyoalla ei voi koiria Suomeen tuoda, koska heidän koneissaan ruumassa ei ole hapellista tilaa. Aika moni eurooppalainenkaan yhtiö ei lennä tai vaihtoehtojen vertailu matkan pituuden ja erilaisten vientimääräysten kanssa ei sulkeutuvien maarajojen viidakossa houkuta kuin viimeisenä vaihtoehtona. Aika ruksuttaa. Meidän oleskeluluvat umpeutuvat yhdessä komennussopimuksen kanssa huhtikuun lopussa ja asunnon vuokrasopimus toukokuun alussa. Pääsiäisestä pidemmälle mennessä koirat pitää taas rabies-rokottaa Kiinassa ja rekisteröidä samassa prosessissa uudelleen. Siihen kaikkeen menee taas muutama viikko ennen kuin koiria voi tuoda takaisin. Normaali tuontidokumentointi ja tarvittava ekinokokkilääkitys tapahtuisi seitsemän vuorokautta ennen varattua lentoa. Kaikki tietävät, että tilanne muuttuu koko maailmassa joka päivä ja viikko eikä sen ennakointi ole helppoa.
Saamme uuden kotimme kahden viikon päästä. Avuliailta ystäviltä saamme lainaksi huonekaluja. Omat tavarat kai saadaan pakattua Shanghaissa muuttofirman toimesta, kun asuinalueellemme taas pääsee ulkopuolisia. Kaiken lasten leluista vaatteisiin ja kodin keittiövälineisiin sisältävä kontti sitten saapuu ehkä juhannukseksi, kuka tietää. Minun on huhtikuussa tarkoitus aloittaa työt ja tyttöjen lähipäiväkoti, olemme siitä olleet kovin innoissamme. Hotellielämän Suomessa lopetimme koronatilanteen takia ja pysymme nyt mummiloissa maalla. Elämme päivä kerrallaan ja tärkeimmistä asioista huolehtien.
Voimia ihan jokaiselle koronan kanssa. Muistakaa, että olemme yhdessä - emme yksin. Nyt ja jatkossa. Löydetään iloa kaikista niistä asioista, jotka nyt ovat mahdollisia. Jaan tähän ystäväni Elinan blogikirjoituksen, koska se tuo mielestäni kaiken tämän keskellä toivoa ja suhteellisuudentajua hyvässä suhteessa.
Kevätaurinko ja luonto on ainakin itselle nyt parasta terapiaa, Tiina
Kommentit
Lähetä kommentti