Huhtikuun kolmas. Uusi asuinkunta Suomessa, uusi koti, uusi työ, uusi päiväkoti, mutta korona. Tasan kaksi vuotta sitten vietimme viimeistä yötä Suomessa lentokenttähotellissa vatsa täynnä perhosia ja sydän avoimena seikkailuille. Oloni on onnellinen ja pitkästä aikaa tunnen kuuluvani siihen missä nyt olen.
Töihinpaluu, päiväkoti ja se, että kaupassa pitää käydä sekä kotia laittaa saa elämän tuntumaan jopa pelottavan normaalilta juuri nyt. Shanghain kontti pakattiin viikko sitten ja se lähtee risteilylle huomenna. ETA kontin saapumiselle on toukokuun puolivälissä. Silloin saapuu kaikki: kotimme, lasten lelut, ja esimerkiksi ranta- ja talvivaatteita lukuun ottamatta kaikki vaatteemme. Mehän lähdimme kahden viikon Thaimaan lomalle kiinalaista uutta vuotta viettämään, muttemme koskaan palanneet. Shanghain koti jäi kuin sotaa olisimme paenneet. Näin sen videopuhelussa, kun teimme muuttoarviota ja muistin, että ai niin tuokin jäi tuohon. Uusi kotimme on aivan ihana, mutta kuin tilkkutäkki, täynnä kaikkea väliaikaista. Kiitos ystäviemme ja perheemme olemme saaneet lainata heiltä tarpeita pystyäksemme elämään jopa yllättävän normaalisti näissä poikkeusoloissa. Suomessa ollut varastokonttimme purettiin lähinnä varastoon enkä aiemmin tajunnut, että meillä oli niin paljon lamppuja. Niitä tuli melkein joka laatikosta. Paljon tavaraa, jota ilman ihminen tai neljäkin on hyvin pärjännyt kaksi vuotta vaikka Suomen lomilla suksista ja nastalenkkareista olisikin ollut hyötyä.
Se mikä ei ole järjestyksessä on koirien saanti takaisin kotiin Suomeen. Mikään lentoyhtiö ei maailman koronatilanteessa liikuta koiria nyt - eikä varmasti vähään aikaan. Kiina kielsi ulkomaalaisilta maahanpääsyn viikko sitten viisumityypistä riippumatta eli edes asumis- tai työluvalla sinne ei ole toistaiseksi asiaa.
Odin matkalla eläinlääkäriin kuljettajamme ja kodinhoitajamme kanssa
Koirien tulon viivästymisen vuoksi pojat sai Shanghaissa uudet rabiesrokotteet ja heidät piti rekisteröidä Kiinaan uudelleen seuraavaksi vuodeksi. Tästä emme olisi taaskaan selvinneet ilman ystäviämme, jotka ovat antaneet meidän rekisteröidä toisen koiramme heidän osoitteeseensa ja hankkineet meille tarvittavat dokumentit. Kiinaanhan saa viedä niin monta koiraa kuin on aikuisia perheessä, mutta rekisteröidä vain yhden koiran per osoite. Ja ilman tekisteröintiä koirat voidaan käytännössä ”kerätä pois” eikä niitä saa tuoda pois maasta nykysääntöjen mukaan. Viimeinen hintalappu koirien tuonnille agenttipalveluiden kautta oli 17 500 e ennen kuin vaihtehdot luisuivat nopeasti nolliin.
Aarteemme on kodinhoitajamme Duan, joka hoitaa huhtikuun loppuun saakka Intoa ja Odinia asunnossamme ja sen jälkeen he muuttavat naapuritaloon ystävillemme, jos heillä vain on asunto vielä huhtikuun jälkeen. Duan on myös luvannut selvittää vuokranantajaltaan saisiko hän ottaa pojat omaan asuntoonsa ellei muuta mahdollisuutta ole. Se tarkoittaisi ettei meidän tarvitsisi etsiä väliaikaista kotia pojille kunnes pääsisimme heitä hakemaan. Myös kuljettajamme Mr Yao on laittanut minulle aivan liikuttavia viestejä ja emojeja siitä, ettemme enää palaisi. He olivat perheeksi lukeutuvien Shanghain lähimpien ystäviemme lisäksi täysin korvaamattomia ihmisiä meille ihan joka ikinen päivä, kodinhoitajamme ja kuljettajamme.
Ajattelin, että Shanghain projekti ja tämä blogi jatkuu kunnes viimeiset sivut kirjasta on käännetty eli kotiutuminen Suomeen on tapahtunut ja olemme saaneet rakkaat puikkonokkamme takaisin kainaloomme.
Voimaa kaikille koronan keskellä, Kiinassa todella elämä alkaa muutaman kuukauden tilanteen jälkeen jo helpottaa. Toivottavasti tämä kaikki on tuonut elämäänne jääviä positiivisiakin asioita, jotka jatkuvat kokemamme absurdin aikajakson jälkeenkin.
Mutta hei: Suomessa netti toimii, ei tarvii tsekata ilmanlaatuappeja ja kaupasta voi oikeasti ostaa turvallisesti mitä vaan. Ainiin ja hanasta tylee puhdasta vettä kaikkiin tarpeisiin. Aina voi lompsia metsään. Oi Suomi! Kiitollisena ja onnellisena siitä, että saimme mahdollisuuden ja rohkenimme lähteä Kiinaan näen nyt mitä asioita minussa ja koko perheessämme on kasvanut ja kypsynyt tuona aikana, ja kuinka onnellinen olenkaan niistä!
Kuva Porin Yyterin hiekkarannalta pakkaspäivänä maaliskuussa
Shanghai in me forever <3,
Tiina
Kommentit
Lähetä kommentti